Kuinka rehellinen voi blogi olla?

Lähes kaikkien lukemieni blogien suosio perustuu siihen, että teksti on avointa ja rehellistä. Itsekin olen väittänyt kirjoittavani juuri mahdollisimman avoimesti, olenhan hyvin ulospäinsuuntaunut persoona livenäkin. Mutta miten blogiavoimuus tai blogirehellisyys on ylipäätään mahdollista? Lukijathan näkevät vain kirjoittajan oman käsityksen itsestään, näkemättä itse kirjoittajaa. Blogissa voi mielestäni valehdella ja olla rehellinen samaan aikaan, koska se persoona, joka kirjoittaa, on vain kirjoittajan oma näkemys itsestään eikä välttämättä lainkaan totta.

Tätä aihetta pohdiskelin eilen illalla, ikään kuin jatkomietintänä edelliselle kirjoitukselle, joka käsitteli äitiyttä ja kasvatusta. Kerroin siinä olevani periaatteessa rento äiti, joka kuitenkin kieltää lastaan harmillisen usein. En ole kuitenkaan varma, onko näin, vai onko tuo vain oma syyllisyyden kehittämä näkemys itsestäni äitinä.

Sama pätee tietysti kaikkeen muuhunkin. Vaikka kirjoittaisin olevani esimerkiksi siivouksen suhteen hyvin tarkka, niin tekeekö se asiasta totta? Tunnen ihmisiä, jotka sanoisivat minun olevan vähintäänkin suurpiirteinen, mitä siivoukseen tulee. Mielestäni olen tarkka, mutta se on vain yksi mielipide. Vaikka olen mielestäni tunnollinen, ahkera ja ylisuorittajaluonne, niin olenko oikeasti mitään näistä? Jos bloggaaja haluaa antaa itsestään kuvan iloisena, avoimena ja rentona, onko blogi rehellinen, jos kirjoittaja onkin oikeasti kireä ja ahdistunut, mutta ei vaan halua myöntää sitä itselleen?

Sitten on tietenkin se itselleen valehteleminen. Itse en halua esimerkiksi muistella ikäviä, joten en kirjoita niistä. Se ei tarkoita, että elämäni olisi aina täydellistä, vaikka olenkin luonteeltani positiivisiin asioihin keskittyvä. Jos kirjoitan asioista niin, että itse uskon niiden todenmukaisuuteen, niin ovathan ne sitten totta?

En todellakaan väitä, että kukaan tarkoituksella blogissaan valehtelisi (paitsi jos kirjoittaa fiktiota, se on ihan eri juttu tietenkin ja melestäni jopa ihailtavampaa kuin rehellisyys), mutta kun kyseessä on vain yhden ihmisen mielipide, niin miksi ihmeessä sitä rehellisyyttä niin kovasti mainostetaan?

P.S. On täysin totta, että tänään Kain tippui selälleen tuolilta lattialle ja löi päänsä. Sekin on totta, että olimme ulkona mökin pihalla pari tuntia ja maistelimme käpyjä. Minun mielestäni ne eivät olleet mitenkään järisyttävän maukkaita. Kain sanoi ’pryyyyi namnam phyh’, joten hänen mielipiteestään ei ole varmuutta.