Laskiainen.

Viime vuonna laskiaissunnuntaina meille tarjoiltiin pullat Naistenklinikan perhehuoneeseen. Kätilö naureskeli, että ensi vuonna sitten pulkkamäkeen. Minä en tuolloin vielä uskonut pystyväni enää koskaan kävelemään, saati laskea mäkeä, joten naureskelin vain kohteliaasti, vaikkakin epäuskoisesti mukana.

 

Kuntoni kuitenkin parani yllättävän nopeasti. Tapahtuneesta ei ole ihan vuotta, mutta kävely luonnistuu silti lähes entiseen tapaan (mitä nyt olen vähän hitaampi, ehkä). Viimevuotisista puheista (jos jotain uhoan, on uhkaus toteuttava – aina) oli siis ehdottomasti pidettävä kiinni ja suuntasimme iltapäivällä pulkkamäkeen.

 

Kain ei ole pahemmin vielä pulkkaillut vaikka saikin hienon sinisen pulkan joululahjaksi. Tänään ei kuitenkaan jännittänyt yhtä pahasti kuin viime kerralla, joten viihdyttiin lenkillä (yhden pienen mäen laskemisen jälkeen todettiin, että ehkä on parasta mennä vain nätisti eteenpäin ja jättää hurjastelut ensi vuoteen) yli kaksi tuntia.

 

Ulkoilun jälkeen syötiin perunamuusia, munakasta ja sienikastiketta. Laskiaispulla jaettiin nätisti kolmeen osaan.