Nurinkurinpäivä.

Pistän tämän outoilun lumisateen, kurjan ja pimeän päivän piikkiin. Ei koko päivässä käyty Kainin kanssa missään (okei ihan lyhyt retki lähikauppaan, mutta ei sitä lasketa), eikä poika silti kitissyt tai kiukunnut. Päinvastoin; hän nukkui kolmet (kolmet!) lyhyehköt päiväunet ja söi neljä (neljä!) ateriaa. Joka aterialla hän söi piltti-purkillisen verran ruokaa (pikkupiltti, mutta se on meillä silti jo hurja saavutus) ihan itse ja sylkemättä. Lisäksi hän söi keitetyn porkkanan. Vau. Siis vau.

Meille muuten tarjottiin neuvolasta kaupungin kotipalvelua (käsittääkseni kerran viikossa kävisi lastenhoitaja täällä meillä, että minä saisin hoitaa muita asioita) ja sinne pitää soittaa huomenna. Pitäkää peukkuja pystyssä, että onnistuu: minä näen jo sieluni silmin Tikkurilan uimahallin 50-metrisen altaan ja tunnen kloorin pistävän tuoksun nenässäni.