Jääkaapissa.

Osallistunpa minäkin Kristaliinan haasteeseen, vaikka jääkaappiini näyttääkin aika vaatimattomalta. Meillä oli viime vuonna tapana käydä kerran viikossa ostoksilla, mutta nykyään on liian kiire, eikä ainutta vapaapäivää viitsi tuhlata kaupassa käymiseen. Joten yleensä ostan vain nopeasti kotimatkalla, mitä syödään samana tai korkeintaan seuraavana päivänä. Alahyllyllä oli vielä toissapäivänä kokattu kasvislasagne, mutta se oli kuvaa ottaessani jo uunissa lämpenemässä. Tänään syömme peruna-parsakaali-kidneypapumuhennosta.

Jääkaapistani löytyy aina kananmunia ja juustoraastetta. Jos en muuta jaksa tai ehdi laittaa, niin syödään sitten makaronia juustoraasteella tai paistettu kananmuna. Leipää syömme harvoin, joten sitä ei yleensä meiltä löydy (tai jos löytyy, se on homeessa).

Perunoita, sipulia, valkosipulia ja porkkanoita myös yleensä löytyy – niistä saa hätätapauksessa kasviskeiton.

Kuivakaapissa on (muovilaatikkoon pakattuna) kahvia, teetä, kaurahiutaleita, linssejä ja papuja, soijarouhetta, kasvisliemikuutioita, oreganoa, timjamia, oliiviöljyä ja tomaattimurskaa. Aika kreikkalaista.

945789_161608480716245_869126487_n.jpg

Säilytän jääkaapissa säännöllisesti myös taaperoita ja legojunan vetureita.

Ylimmällä hyllyllä maitoa, maitoa myös Vitamin Water-pullossa, luomukananmunia ja jogurttia. Ja veturi.

Ylhäältä toisella hyllyllä on voita (kahta laatua, vähärasvaista minulle ja vähäsuolaista Kainille), erilaisia juustoja ja juustoraasteita, kirsikkatomaatteja (joita Kain kurottelee) ja kurkkua.

Kolmannelta hyllyltä löytyy basmatiriisiä (kesäisen ötökkä-ällötyksen jälkeen olen säilyttänyt melkein kaikki ruoat jääkaapissa, vaikka ei niitä ötököitä kaapeista edes löytynyt – parempi vara kuin vahinko) ja hirveä määrä sukulaisilta saatuja hilloja, omenasoseita ja suolakurkkuja.

Alimmalla hyllyllä on kaksi parsakaalia.

Alhaalla lokerossa on vielä porkkanoita, perunoita ja pähkinöitä.

8688_631298220225927_314794156_n.jpg

Kaapin ovessa on lääkkeitä, mehuja, glögiä (viime vuodelta), fetaa, kuivahiivaa, juoksevaa margariinia, jotain salsaa, ruokasoodaa, salaatinkastikkeita ja ketsuppia. Aika perus.

Pakastimessa on hirveä määrä marjoja ja torttutaikinapaketti.

 

Oho, tuli nälkä.

Suhteet Ruoka ja juoma Sisustus Oma elämä

Kainilla on asiaa.

Siis ainahan se on puhunut paljon.

Jo puolivuotis-neuvolassa terveydenhoitaja kirjoitti neuvolakorttiin ’iloinen, juttusa poika’. Juttua on piisannut siitä lähtien. Ei aina ymmärrettävää, mutta tunnistettavien sanojen puutetta on korvannut jatkuva korkeadesibelinen älämölö. 

Ihan oikeita sanoja alkoi esiintyä vauhdilla melkein vuosi sitten, viime joulukuussa. Silloin tuli äitiä, maitoa, kenkää, leipää ja vaippaa.

Nyt, päiväkodin aloittamisen myötä, tekstiä on alkanut tulla harppausaskelin, joka päivä uutta. Poika toistaa perässä ja osaa ’lukea’ kirjojaan – eli muistaa, mitä niissä lukee. Sanoja tulee päivittäin muun muassa, laiva, auto, äiti, mummo (Kreikassa), eno, mennään, syömään, hyvää, mehua, lisää, kiitos, eiei!, kengät, Onni, ulos, kissa, heppa, apua!, lammas (bää), hiiri – ei, en pysty kaikkia kirjaamaan, joten ehkä tyydyn kirjoittamaan pari hauskinta tapausta.

Tapaus 1: Olisikohan ollut elokuussa, Kainin eno oli tullut meille kylään Kainin nukkuessa päiväunia. Kun Kain heräsi, hän huomasi heti, että joku on vessassa ja kysyi iloisesti: Kakka, mutta kuka?

Tapaus 2: Menimme jokunen viikko sitten hakemaan Kainin päiväkodista yhdessä äitini kanssa. Samaan aikaan paikalle saapuivat myös Leevin isovanhemmat. Äitini sanoi: Ai katsos, Leeviä tuli mummo ja ukko hakemaan. Kain korjasi heti: Mummo ja papus!

Tapaus 3: Istuimme keittiön pöydässä syömässä mustikkapiirakkaa, samalla jotain musiikkiohjelmaa puhelimesta katsoen. Kain tanssahti tuolissaan puolelta toiselle ja laulahti: Mä viiiiiihdyn!

Ei ole enää tylsää, ei.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe