Viime aikoina Kain ei ole tehnyt hirveästi mitään ihmeellistä tai normaalista poikkeavaa, äiti sen sijaan on. Joten seuraavat postaukset keskittyvät suurella todennäköisyydellä mutsin tekemisiin, eivätkä naperon. Itselläni menee nimittäin parin viikon päästä työpaikan määräaikaisuus umpeen ja uudet kuviot alkavat. Lisäksi minulla on seuraavan kuukauden sisällä peräti neljä näyttelyä suunnitelmissa, joista ensimmäinen nyt ensi viikonloppuna. Kain menee ensimmäistä kertaa mummolaan viikonlopuksi (jo vain, saatte vetää herneen nenään kaikki, jotka veitte lapsenne yökylään nelikuukautisena – minä en vienyt, mutta vien nyt, kahden vuoden kypsässä iässä).

Mutta ennen kuin keskityn täysin itseeni ja omiin tekemisiini, tässä nopea päivitys Kainin kasvusta: paino 12 kg, pituus 94 cm, pipo 50,9. Neuvolan terveydenhoitaja ihmetteli Kainin puheen kehitystä, on kuulemma todella paljon ikäisiään edellä. Kyllähän se tosiaan puhuu, jatkuvasti. Ja nykyään myös entistä enemmän huutaa ja raivoaa, ah, ihana uhma.

P.S. Aamulla Kain huusi selkä kaarella EI EI EI HALUAN PUKU PÄÄLLE ja heti perään silitti poskeani ja sanoi Minun oma, ihana äiti. Oi tätä tunteiden vuoristorataa.