Oi, viime viikko oli aurinkoinen! Kaksi päivää kestäneen sateen jälkeen meinaa jo unohtua, kuinka mukavaa meillä on ollut viimeisen parin viikon ajan. Ulkona on ollut aurinkoista ja olemme viihtyneet pihalla. Taloyhtiöömme kuuluu kahdeksan rivitaloa, jotka muodostavan valtavan sisäpihan. Lähistöllä ei liiku autoja lainkaan, joten pihalla leikkiminen ja juokseminen on helppoa, turvallista ja vanhemmille rentouttavaa. Kakarat viihtyvät ja vanhemmat voivat levätä, pitäen jälkikasvuaan suhteellisen vähän silmällä. Lähes jokaisen asunnon edessä on hirmuinen määrä leluja, joita saa kuulemma lainata, kunhan muistaa palauttaa. Kainilla ei ole itsellään mitenkään hirveästi leluja, joten lainailemme mielellämme. 

Juttelin erään naapurin kanssa muutama päivä sitten ja hän kertoi, että taloyhtiössä asuu yhteensä 22 lasta, seuraa siis riittää ja vilskettä ja vipinää. Kain on ystävystynyt jo muutaman toisen pikkuisen kanssa – leikki tosin sujuu parhaiten hieman vanhempien lasten kanssa, jotka johtavat leikkiä varmemmin. ’Siirretään kaikki kivet tänne,’ sanoo Myrsky ja Kain tekee työtä käskettyä.

Ihaninta pihalla oleskelussa on, paitsi tietenkin auringosta nauttiminen ja Kainin sosiaalisten taitojen kehittyminen, se, kuinka helpoksi äidin elämä on muuttunut. Siinä kun ennen ulos lähtemisessä vierähti tunti tai pari pukiessa, nykyään voi vaan avata oven ja työntää pojan pihalle. Illat puolestaan ovat lähes luksusta – pesun jälkeen Kain syö puuron noin kolmessa minuutissa, jonka jälkeen hän yleensä sammuu vartissa. Ei iltasatuja, ei lauluja, ei edes tissiä. Hurraa.