Ensimmäinen päivä lokakuuta muutimme Kainin kanssa nykyiseen kotiimme. Siitä on jo yli puoli vuotta kulunut ja hyvin olemme Havukoskella viihtyneet, pienestä punaisesta kodistamme puhumattakaan. Tuona samana päivänä lokakuun alussa kirjoitin myös ensimmäisen blogitekstini, vaikka hermoilinkin julkaisun kanssa niin, että uskaltauduin aloittamaan blogiurani vasta seuraavana päivänä.

Tähän puoleen vuoteen mahtuu paljon hauskoja kohtaamisia, uusia ystäviä, hauskoja kahvitreffejä ja brunsseja, kannustusta ja mukavia sanoja, silloin kun luulin, ettei oikeassa elämässä ole ketään, kuka välittäisi. Olen blogin kautta saanut myös mahdollisuuden osallistua hauskaan juoksutapahtumaan (hierontaa! leipää! valmentaja!) ja syöttää Kainille Muksu-ruokia yli kuukauden ajan. Lähitulevaisuudessa saatan paljastaa vielä yhden hauskan ’blogiyhteistyön’, mutta siitä lisää, kun sen aika on.

Blogiani seuraa nykyään seitsemänkymmentä rekisteröitynyttä käyttäjää (70!). Itse asiassa aina, kun joku lopettaa seuraamisen ja meinaan harmistua, niin viimeistään seuraavana päivänä lukema on taas seitsemänkymmentä. Kiitos teille kaikille, että jaksatte seurata meidän arkea, vaikka arki ei välttämättä olekaan aina erityisen mielenkiintoista. On hurjaa ajatella, että teksti, jota alunperin kirjoitin vain äitiäni ja veljeäni varten, kiinnostaa nykyään niin monia!

Oikeassa elämässä puolestaan tämä puolen vuoden jakso on pitänyt sisällään enemmän naurua kuin sitä edeltävät kuusi kuukautta. Naurun lisäksi puoleen vuoteen on valitettavasti mahtunut myös aimo annos huolia ja yksinäisyyttä, onneksi kuitenkin hyviä päiviä on ollut enemmän kuin huonoja.

Mini-yksiön asukkaat kiittävät seurasta ja toivottavat kaikille hyvää kevättä! Reippain mielin eteenpäin, toivottavasti pysytte kaikki jatkossakin matkassamme.