Parin viimeisen päivän hiljaisuus ei todellakaan johdu siitä, etteikö olisi mitään raportoitavaa, päinvastoin. Kevät on saanut minuun aikalailla lisää puhtia, vaikka en tosin talvellakaan ollut mitenkään erityisen saamaton. Mutta nyt auringonpaisteen voimin juostaan ympäri pääkaupunkiseutua entistäkin enemmän. Koko viiko on kulunut ystävien seurassa: välillä meillä on käynyt vieraita, välillä me ollaan käyty ystävien ja sukulaisten luona, ollaan käyty Keravalla, Munkkivuoressa, Helsingin keskustassa, Vantaalla sinkoiltu siellä sun täällä.

Kolmen päivän aikana ollaan käyty neljästi uimassa (Kain tosin vain kolmesti, laiskimus!), ollaan kävelty, hypitty ja nyt kirsikkana kakun päällä esitetty sirkustemppuja salilliselle väkeä. Kain nautti jälleen kerran suunnattomasti, pikku esiintyjä. Kamera kävi ja Kain kikatti. Kainin isä oli paikalle videokameroineen, joten todistusaineistoa saatte lähipäivinä.

Nyt väsynyt sirkustaiteilija nukkui ja minä käyn suunnittelemaan ensi viikkoa, ystävätapaamisineen, juoksutreeneineen, tanssitunteineen, lastenvalvojan tapaamisineen ja Kuopion reissuineen. Mutta ihan ensimmäiseksi syön suklaamunan (nyt kun Kain ei näe).