Ehkä joku teistä muistaa, kun tuossa muutama viikko sitten epäilin, ettei minulla ole lihaksia lainkaan, varsinkaan niitä vatsasellaisia. Vajaa vuosi raskaana ja vuosi kotona ilman liikuntaa tekivät tehtävänsä ja muutuin täysin lihaksettomaksi ja ehkä jopa luuttomaksi ameebaksi – näin siis pelkäsin.

Mutta hassu juttu tapahtui – taisin löytää ne kadonneet lihakset, ihan vahingossa. Niitä nimittäin sattuu. Sunnuntai-iltana tein äitini lattialla epähuomiossa vatsalihasliikkeitä, vieläpä semmoisia erikoisia sellaisia, joissa reilun vuoden vanha taapero makasi mahani päällä samalla kuin itse ähisin ja puhisin. Ei siis ollut mitenkään tarkoitus jumpata, siinä vaan ajattelematta ajan kuluksi vähän heiluin. Tulos on nyt jo neljättä päivää kipeilevät vatsalihakset! Niinpä, juuri ne, mitä kehostani ei pitänyt lainkaan löytyä.

Vatsalihasten lisäksi löysin myös tiistain samba-tunnilla pyllylihakset (ai miten niin niillä on oikeampikin nimi?). Opettaja huusi höllyy höllyy, sambassa ei ole pinkeitä pikkupeppuja, hyvin höllyy, jos tuntuu vielä huomenna. Minun peppuni on siis höllynyt erikoisen hyvin, sillä se on ollut kipeä jo kaksi päivää.

Nyt kun löytyisivät vielä loputkin. Eikös niitä pitänyt olla enemmänkin?