Tasan vuosi sitten oli sunnuntai. Perjantaina olin käynyt neuvolassa ja vauvalla oli kaikki hyvin, mutta kiirettä hän ei pitänyt. Hän köllötteli mahassani edelleen pää ylöspäin eikä osoittanut minkäänlaisia laskeutumisen merkkejä. Neuvolan terveydenhoitaja olikin sanonut, että poika syntyisi todennäköisesti vasta helmikuun viimeisenä päivänä käynnistyksellä. Odottelin siis rauhallisin mielin. Asuin tuolloin äitini luona Vuosaaressa ja äitini antoi minun levätä, vaikka en minä ollut koko raskauden aikana lepoa tarvinnut, olo oli parempi kuin koskaan.

Tuona sunnuntaina serkkuni ja hänen poikansa tulivat luoksemme kylään. Äitini laittoi sen kunniaksi herkkuaterian, perunamuusia, punajuuripihvejä ja jälkiruoaksi kerroskiisseliä, nam! Tai nam siis teoriassa. Käytännössä kävikin niin, että ruoka ei minulle oikein maistunut ja sen, jos minkä, olisi pitänyt jo herättää jonkinlaista kummastusta. 

Ruoan jälkeen muut kuuntelivat musiikkia ja tanssivat olohuoneessa. Serkkuni poika esitteli hurjia tanssiaskeliaan. Minulla oli niin huono olo, etten jaksanut tanssia, vaan makoilin sohvalla. Luulin huonon olon johtuvan ruoasta, joten join teetä ja odottelin vatsan tasoittumista. Siinä vaan kesti kumman kauan. Kukaan ei tässä vaiheessa epäillyt mitään.

Kun vieraat lähtivät kotiin, laittoi äitini saunan lämpenemään ja minä juttelin Kainin isän kanssa netissä. Hän ei silloin asunut vielä pääkaupunkiseudulla, joten juttelimme paljon netin välityksellä. Parin tunnin kuluttua äitini alkoi jo käydä kärsimättömäksi ja patisti minut saunaan. Minä nousin sohvalta, kävelin olohuoneen poikki keittiöön ja lorautin lapsiveden keittiön matolle.

Saunominen jäi siis sillä kertaa välistä, kun tuli parempaa tekemistä. Koska vauva ei ollut vielä laskeutunut, minä menin saman tien takaisin makuuasentoon ja soitin ambulanssin. Vähän ajan kuluttua kaarsin tyylikkäästi, alasti ja läpimärkänä Naistenklinikan pihaan, josta minut siirrettiin neljänteen kerrokseen tarkkailuun. Kainin isä hyppäsi ensimmäiseen Helsingin linja-autoon, mutta ei ehtinyt sairaalaan kun vasta aikaisin seuraavana aamuna.

Vauvaa saimme odottaa vielä tovin, mutta siitä lisää lähipäivinä.