Päivystystä ja tiikerinmetsästystä.

Viime yön aikana Kainin babymanflu pahenikin jo ihan oikeaksi kamalaksi ison miehen (tai jopa naisen) flunssaksi. Pikkuinen ei saanut hengitettyä eikä nukuttua, vaan heräsi yskänpuuskiin vähän väliä. Neljältä aamulla totesin, että ei nukkumisesta tule mitään ja ryhdyttiin aamutoimiin. Puuron jälkeen annoin Kainille hänen isänsä eilen tuomaa Panadolia.

 

Meni ehkä puoli tuntia, kun huomasin, että pojalla on kasvot, kaula ja rintakehä pienten punaisten laikkujen peitossa, jotka näyttivät nokkos- tai aurinkoihottumalta. Iski paniikki ja soitin terveysneuvontaan, josta käskivät lähteä samantien päivystykseen. Vaikka laikut haalenivat ja laskivat täysin puolen tunnin sisällä, en olisi tietenkään uskaltanut Panadolia enää pojalle antaa, joten päätin lähteä Peijaksen sairaalan. Ajattelin, että Kain saattaisi saada sieltä jotain toista lääkettä, onhan se flunssakin jotenkin hoidettava pois.

 

Puolentoista tunnin odottelun jälkeen pääsi poika vihdoin tutkittavaksi. Lääkäri totesi, että allerginen reaktio Panadolille on äärimmäisen harvinainen, mutta antoi varmuuden vuoksi Kainille antihistamiineja ja Burana-reseptin. Todennäköisintä kuulemma on, että koska pojan flunssa oli aamulla jo aika raju (kuumetta oli yli 39 astetta), ihottuma liittyi virukseen. Eli on siis taudin aiheuttamaa, ei lääkkeen.

 

Eli säikähdyksellä selvittiin, nyt pitää vaan lääkkeen antamisen yhteydessä tarkkailla, ettei ihottumaa tule uudestaan (vaikka se on harvinaista, se ei ole mahdotonta). Kain ei ole koko päivässä syönyt oikeastaan yhtään mitään ja nukkunutkin huonosti – nyt kyllä nukkuu, toivottavasti eivät ole vielä yöunet. Sen sijaan hän suhteellisen pirteänä leikki isänsä kanssa, joka kävi täällä syömässä ja leikkimässä ja avaamassa lahjapaketteja.

 

Kainin lempilelu on tiikeri-käsinukke, sitä ollaan metsästetty yhdessä moneen moneen otteeseen.

 

Tiikeriä mä metsästän…

Tahdon saada suuren…

Enkä pelkää ollenkaan!