Piereskelevä pomppulinna.
Perjantai oli vaikea päivä. Työn määrä ei sinänsä ollut (eikä koskaan ole) ongelma, vaan se, että asiat eivät tuntuneet oikein edistyvän. Pyörittelin aikatauluja edestakaisin pääsemättä tuloksen. Kaiken kruunasi vielä yksi peruuntunut vierailu ja sen myötä peruutettavat lennot, hotellit ja taiteilijatapaamiset. Ajattelin lähteä töistä vähän normaalia aikaisemmin, hakea kenkäni suutarilta ja lapseni päiväkodista ja linnoittautua sohvalle loppuillaksi teekuppi kädessä.
Metrossa luin kuitenkin huippu-uutisen: lapset päättivät rakentaa Itä-Lontooseen piereskelevän pomppulinnan! Surkeat ajatukseni hävisivät kuin tuhka tuuleen ja keskityin kikattamaan hervottomasti koko kotimatkan ajan.
Mistä oli kyse? Lontoossa järjestettiin viime viikolla Frieze-tapahtuma. Kyseessä on taidemessut, joissa kuitenkin tänä vuonna pääsi esiintymään edukseen muukin kuin kaupallinen taide. Frieze jakaa joka vuosi useamman palkinnon, joista yhden suurimmista, kymmenen tuhannen punnan Emdash-palkinnon voitti tänä vuonna suomalainen video- ja käsitetaiteilija Pilvi Takala.
Takala päätti lahjoittaa suurimman osan palkintorahoista itä-lontoolaisille nuorille, jotka saivat itse päättää, mihin rahan käyttävät.
Takala kertoi haastatteluissa, että häntä kiinnosti, miten lapset toimivat ryhmässä – ei niinkään, mihin rahat käytetään. Hän antoi valtaa ihmisille, joille sitä harvemmin annetaan (ainakin näin suuren rahamäärän yhteydessä) ja halusi nähdä, miten porukka päätyy ratkaisuunsa. Syntyykö ryhmän sisällä hierarkioita? Päätyykö ryhmä tulokseen, joka miellyttää enemmistöä vai kaikkia? Projektin toteuttamiseen oli aikaa kolme kuukautta ja odotin mielenkiinnolla suuren salaisuuden julkaistamista.
Lasten päätös julkaistiin perjantaina ja sitä siis lueskelin metrossa kotimatkallani. Piereskelevä pomppulinna voisi olla hauska Vantaallakin, eikös? Kain ainakin tykkäisi (ja äiti).