Sambic ja bodyjooga.
Hiphei, olipas ihanaa päästä todella (TODELLA!) pitkästä aikaa ohjatulle liikuntatunnille. Eilisestä vatsataudistaan huolimatta äitini selvisi ihan täysissä voimissa meille tänään, joten jätin Kainin ja mummon leikkimään uusilla (tai oikeasti tosi tosi vanhoilla – entisillä omillani) Legoilla ja suuntasin hyvillä mielin Rautkallion päiväkotiin, missä Vantaan Aikuisopiston kursseja usein järjestetään. Jo ennen ensimmäisen tunnin alkua olin ehtinyt kertoa kolmelle ihmiselle, kuinka minulla on kotona pieni vauva enkä ole kohta vuoteen käynyt missään ilman häntä, mutta odotin tunteja silti innolla.
Ensimmäisenä oli vuorossa Sambic, jota en ole aiemmin harrastanut ja josta en oikeastaan edes tiennyt mitään muuta kuin opiston nettisivun kuvauksen: ilmeisesti pohjoismainen sekoitus sambaa, salsaa ja muita Etelä-Amerikan tansseja. Todellisuus oli todella paljon hauskempaa kuin kuivahko kuvaus! Koko tunti kunnon karnevaalimeininkiä, lantio keikkui ja hiki virtasi. Ihanaa. Entisenä bilehileenä rrrrrrakastan tanssimista kaikissa muodoissaan, eikä tämä muoto ollut lainkaan hassumpi. Askelissakaan en pahemmin sekoillut ja vuoden saamattomuudenkin jälkeen jaksoin ketkuttaa kunnolla, enkä oikeastaan edes hengästynyt paitsi ihan vähän vaan, mukavasti.
Tunnin karnevaalihyppelyn jälkeen odotin joogan olevan rentouttavaa ja helppoa verrattuna sambiciin. Olenhan joogaa harrastanut eri muodoissaan jo kohta varmaan kymmenen vuotta, välillä taukoja pitäen. Ajattelin, että kyllähän se toki venyttää ja vetreyttää varmasti, mutta että olisin parin vuoden tauosta huolimatta kuitenkin suhteellisen hyvässä joogakunnossa. Olin väärässä. Jo ensimmäisten lämmittävien asanoiden aikana ajattelin, että ei tästä tule mitään – aurinkotervehdysten aikana luulin, että pyörryn. Yhtään asanaa en varmaan tehnyt kunnolla, kokonaan tai oikeaoppisesti, mutta sinnikkäästi pusersin koko tunnin läpi suurpiirteisellä, vähän sinnepäin tyylillä.
Bodyjooga (josta myöskään en tiennyt mitään ennen tämänpäiväistä tuntia) on pohjoismaisten joogien kehittämä länsimainen yhdistelmä astanga- ja hathajoogan asanoita. Itse harrastin aiemmin nimenomaan astangajoogaa, joten bodyjoogassa teimme minulle entuudestaan tuttuja asanoita. Periaatteessa liikesarjat olivat ihan samoja, mutta tunti oli riisuttu kaikesta astangajoogan mystisestä ja hengellisestä puolesta. Ihan kivaa, vaikka minä kyllä pidän siitä hengellisestäkin puolesta. Mutta kyllä tuo bodyjooga treenistä käy ihan yhtälailla.
Pitkän tauon jälkeen bodyjooga kävi itseasiassa ihan todella rankasta treenistä. Jokaista liikettä tehdessä minussa paukkui ja pamahteli ja naksui ja nitisi. En ollutkaan huomannut kuinka todella jumissa olen. Tiesin toki, että ristiselkääni sattuu ja välillä on aamulla vaikea päästä sängystä, mutta en ollut huomannut, että tilanne on päässyt karkaamaan näin pahaksi. Tämä äiti kaipaa vetreytystä ja paljon! Onneksi sitä nyt saankin, kerran viikossa seuraavan kolmen kuukauden ajan, hurraa!
Eli pähkinänkuoressa: sambic oli hauskaa ja pisti lantioon liikettä, bodyjooga oli ihan kamalaa, mutta todennäköisesti juuri sitä, mitä kroppani tällä hetkellä tarvitsee. Ihanaa ihanaa ihanaa. Nyt on ihana pirteä olo pitkästä aikaa.
P.S. Onnistuin jopa tutustumaan joogatunnilla ihmiseen, joka ei ollut äiti, vaan ehkä 25-vuotias poika (vai oliko? hänellä oli punainen paita, ehkä hän olikin tyttö, heh heh), jonka kanssa juttelin hetken lähtiessä. Äidit, olette ihania kaikki, mutta välillä piristävää jutella muidenkin ihmistyyppien edustajien kanssa.