The Perks of Being a Wallflower.

Katsoin eilen illalla söpön teinileffan:

http://www.youtube.com/watch?v=-dY5EbgJTvI

Kijan olin lukenut jo muutama vuosi sitten, pidin kirjastakin silloin todella paljon. Nyt pidin elokuvastakin vähintään yhtä paljon, vaikka sen katsominen melkein sattui.

Ihmettelin koko elokuvan ajan, mihin ihmeeseen viimeiset viisitoista vuotta oikein katosivat. Tai eiväthän ne oikeastaan minnekään kadonneet, olenhan saanut niihin mahdutettua ainakin kolmenkymmenen vuoden edestä tapahtumia. Mutta nopeasti ne kuluvat, vuodet, näköjään. Enkä meinaa oikein pysyä perässä.

Sitten hoksasin, että kirjan teinit ovat minua nykyään jo vanhempia. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 90-luvun alkupuolelle, eli elokuvan päähenkilöt ovat minua muutaman vuoden vanhempia. Nykyään heilläkin on todennäköisesti perhe ja lapsia tai töitä ja rajuin biletysvaihe ohi. Jos on hyvin käynyt. Eli kaikki on ihan hyvin, ihmiset kasvavat ja vanhenevat ja muuttuvat päivä päivältä väsyneemmiksi, mutteivät ehkä kuitenkaan ihan tylsiksi.

Heti kun Kain kävelee niin me lähdetään reppureissaamaan Aasiaan, lupaan. Sitä ennen lupaan ryhdistäytyä ja pitää vähintään kaksi näyttelyä ja katsoa elokuvia ja kuunnella taas uutta musiikkia pitkästä aikaa. En aio vielä sammaloitua.

P.S. Katsokaa The Perks of Being a Wallflower jos aimo annos ysäri-nostalgiaa kiinnostaa.