Unissakonttailua.

Palasin juuri keittiöstä olohuoneeseen, jonka lattialla Kain vielä hetki sitten nukkui, ja minua odotti pöydän alla itkuinen, hämmentynyt Kainulainen – äiti, missä minä olen ja miksi minä olen täällä?! Voi ressukkaa.

Unissakävely – tai tässä tapauksessa unissakonttailu – on näköjään periytyvää.