Vauhdikas huhtikuu.

Vaikuttaisi siltä, että aina uuden kuukauden pyörähtäessä käyntiin, saan jostain uutta puhtia ja innostusta uusien tuttavuuksien tapaamiseen ja vanhojen ystävien näkemiseen. Jonkinlainen uuden kuun sosiaalisuuspuuska näyttäisi olevan toistuva ilmiö Kainin ja minun elämässä.

Kuopion reissusta kotiuduttuamme, saimme meille mukavia vieraita, jotka eivät (toivottavasti) pistäneet pahakseen, että kaappimme ammottivat reissun jälkeistä tyhjyyttään. Juotiin teetä, syötiin voileipiä ja otettiin rennosti. Lapsuudenystäväni Tiuhti, joka kulkee myös nimellä Töölö-mama, suloisen N-poikansa kanssa (isosisko ei tällä kertaa päässyt mukaan) viihtyivät meillä useamman tunnin. N ei oikein ymmärtänyt pallon heittelemisen tarkoitusta ja olisi halunnut vaan halailla palloa itsekseen, aiheuttaen Kainissa suurta hämmennystä. N ja Kain kuitenkin leikkivät yhdessä suurimman osan ajasta nätisti.

Kaiken lisäksi Tiuhti ehdotti meille perjantaiksi teatteriin menemistä – innostuin niin, että hihkaisin myöntävän vastauksen jo ennen kuin edes muistin kysyä, mikä näytelmä on kyseessä. Minä kun käyn niin valitettavan harvoin missään, että näytelmällä ei oikeasti ole niin kauheasti väliä. Ihanaa päästä nauttimaan kulttuuritapahtumasta, oli se mikä tahansa.

Tänään puolestaan oli vuorossa muutaman vanhan tutun ja usean uuden ystävän seura Kiasman kahvilassa. Useat blogiäidit ja yksi -isä olivat tulleet paikalle tutustumaan, juttelemaan, juomaan kahvia ja metsästämään karkailevia naperoita pöytien alta. Kiitokset phocahispida, Katie, Tommi K, Ananas, Ella F., Mindeka ja Outiko erittäin mukavasta aamupäivästä. Tehdään tästä kuukausittain toistuva tapahtuma, joohan?

P.S. Kaiken lisäksi äitini tulee huomenna Suomeen, hiphip hei!