Meitä kaikkia varmaan motivoi erilaiset asiat ja osa meistä tarvitsee jonkin motivaattorin jatkaakseen tavoitteissa eteenpäin. Itseni kohdalla tiedän ainakin sen, että juoksun suhteen tulee välillä notkahduksia, jolloin tekisi mieli heittää lenkkarit romukoppaan ja tehdä ihan jotain muuta. Vaikka vaan laiskotella. Ihan laiskotteluun saakka en itseäni päästä, koska silloinhan kovalla työllä saavutettu kuntotaso hiipuu ja saa taas tehdä paljon töitä hammastenkiristyksen kanssa jotta pääsee takaisin.
Ja pakko on myöntää, että Tallinnan maratonin jälkeen on takki ollut aika tyhjä. Ei ole innostusta lähteä juoksemaan ja salillakaan ei jaksaisi rehkiä. Energiatasot on vielä todella alhaalla ja voisin nukkua koko ajan. Esimerkiksi viime sunnuntaina nukuin kahdet päikkärit, ensimmäiset aamupäivästä jo ja toiset iltapäivällä. Silti yöunet tuli nopeasti, kun niiden aika koitti.
Pidin taukoa Tallinnan urakan jälkeen viikon, ennen Ruissalojuoksujen kymppiä. Tämän jälkeen oli huiliaikaa vielä muutama päivä, ennen juoksukoulun syyskauden alkua. Ehkä olisi pitänyt antaa kropalle vielä enemmän aikaa palautumiseen ja energiavarastojen täyttämiseen. Ja tätä ei yhtään auta puolentoista vuorokauden mittainen vatsantyhjennys, joka yllätti tiistaina työpäivän päätteeksi. Juuri ja juuri ehdin kotiovesta sisään, kun se alkoi.
Onhan mulla vielä tavoite tälle syksylle. Parin viikon kuluttua on Kaarinan Syysmaratonin vuoro ja tänä vuonna olen ilmoittautunut sinne kympin lenkille. Jos vaikka tuosta kesäkuun ajasta saisi minuutin pari nipistettyä. Vaikka tuo tavoite tuolla takaraivossa onkin, en silti meinaa saada itsestäni irti sitä treeni-intoa, joka kesälläkin oli havaittavissa. Eikä edes uudet lenkkarit auttaneet tällä kertaa motivaattorina.
Olen hieman miettinyt kokeilevani polkujuoksua enemmän kuin aiemmat pari lyhyttä lenkkiä. Tarkoituksena oli osallistua Vauhtisammakon polkujuoksulenkille viime viikonloppuna, mutta polven ja reiden kipeytyminen estivät tämän. Olen jopa alkanut selailemaan erilasiten polkujuoksutapahtumien sivuja ”sillä silmällä”, että josko ensi kesäksi laittaisi ihan uusia tavoitteita vielä. Olisihan sitä tarjolla Bodom Trailia, Vierumäki Trail Maratonia ja vaikka Vaarojen Maratonia. Noista kaikistahan löytyy myös lyhyemmät matkat niin miksei lähtisi alkuun kokeilemaan jotain matkaa 16-30 km väliltä. Vaikka maisemien vuoksi ehkä Nuts Pallas olisi hienoin. Ei siinä etteikö näillä muillakin matkoilla olisi hienoja maisemia, Suomen luontohan yksi maailman kaunein. Jotenkin tuosta polkujuoksutapahtumien sivujen selailusta nousi taas pientä kipinää. Pitää varmaan lähiaikoina käydä testaamassa hieman pidempää polkujuoksua niin sittenhän sen tietää onko se mun laji ollenkaan.
En mä silti kokonaan maantiejuoksuja jätä. Nyt jo on suunnitelmissa ensi kesänä juosta Forssan Suvi-illassa puolikas tai kymppi, Paavo Nurmi maratonilla kymppi tai puolikas ja ehkä keväällä tai alkukesästä joku mulle uusi tapahtuma, kuten Masku maraton tai HCR. Eikä sitä vielä tiedä, vaikka joutuisi lähtemään vieraille maillekin juoksemaan. Mehän miehen kanssa osallistuttiin keväällä Lontoon maratonin arvontaan ja sen tulokset selviävät nyt lähiviikkoina. Aika epätodennäköistä on, että päästäisi sinne juoksemaan tai ainakaan että molemmat pääsee, mutta sen näkee sitten.
Olen myös vakavasti miettinyt maantiepyörän hankintaa. Pyörällä saisi tehtyä hyviä pitkiä pk-lenkkejä, jotka olisi lempeämpiä nivelille ja muutenkin jaloille, kuin pitkät juoksulenkit. Mun piti jo viime viikonloppuna lähteä noin 53 km lenkille tuolla mun Tunturilla, mutta ihan kauhea vastatuuli sai jättämään lenkin kolmasosaan. Tuollainen vajaan 3 tunnin nopeatempoinen pyörälenkki olisi hyvin mahdollinen tehdä viikonloppuisin. Maantiepyörässä olisi kuitenkin ajo-ominaisuudet hieman paremmat kuin mun tämänhetkisessä RX800:ssa. Olen vain huomannut, että on aika hankala löytää mulle sopivan kokoista maantiepyörää. Muutamilla valmistajilla löytyy mittataulukoiden mukaan sopivia, mutta kun hinta saisi mielellään olla myös huokea, on löytyminen ollut haastavaa. Nämä on näitä lyhyen ihmisen ongelmia.
Nyt ei siis muuta, kuin motivaatiota etsimään ja kauniista syksystä nauttimaan. 🙂
