Juoksutapahtuman jälkeistä elämää, onko sitä?
Lauantain puolimaratonista on nyt kulunut muutama päivä. Kroppa kuitenkin vielä muistuttaa energiankulutuksesta ja levon tärkeydestä. Ihan kokonaan en vielä ole saanut täytettyä energiavarastoja uudestaan, vaan työpäivän jälkeen tuntuu siltä, kun olisi takki tyhjä. Onneksi siihen on helpohko hoitokeino, joka ei edes ole hirveän rasittava. Nimittäin syöminen! 🙂 Olen syönyt vielä pikkuisen enemmän hiilareita kuin normaalisti.
Toinen mistä huomaa rasituksen on jalat. Mulla on oikea reisi jumissa ja rappusissa alaspäin kävely tuottaa vielä hankaluuksia. Olen venytellyt joka päivä, sunnuntaina kahteen kertaan, lisäksi olin kyllä sunnuntaina jo salilla tekemässä kevyen treenin ja myös eilen sinne tuli mentyä treenaamaan yläkroppaa. Tänään sain jo taas vedettyä lenkkarit jalkaan ja kävin kevyttempoisella puolentoista tunnin lenkillä. Alamäessä tuo reisi hieman muistutti ettei ole vielä ihan kokonaan palautunut, joten suosiolla otin muutaman kävelyaskeleenkin. Onneksi ensi viikolla pääsee taas luottohierojan käsittelyyn.
Tämä viikko on salitreeninkin osalta vielä hieman kevennetty ja painotus on kehonhuollossa. Viikonloppuna on myös tarkoitus rentoutua kunnolla, kun saan myös keskimmäisen lapsista kotiin käymään. Syödään hyvin ja nautitaan.
Ensi viikolla alkaa taas Vauhtisammakon kesäkausi ja pääsee treenaamaan porukassa. Ja kaiken kukkuraksi mulla on ensi viikolla LOMA!!! Maanantaina aion käydä juoksemassa ensimmäisen reilun 30 km lenkin, joka on valmistautumista heinäkuun alun maratonille ja torstaina mennään Vauhtisammakon porukalla Run Festiin. Kivaa tiedossa roppakaupalla siis 🙂
Jos miettii, että onko sitä juoksutapahtuman jälkeistä elämää vai oliko se nyt siinä, niin voin sanoa, että onhan sitä. Tämä oli vain yksi kesän tapahtumista ja yksi tavoitteista joita olen itselleni asettanut. Kahden tunnin alitus puolimaratonilla on nyt tehty ja siihen meni kaksi vuotta ja paljon paljon kilometrejä, vastoinkäymisiä ja treenitunteja. Ensimmäisestä talvesta meni 3-4 kuukautta juoksematta ja tänäkin talvena tuli vietettyä telakkaelämää muutamia viikkoja. Jos jossain vaiheessa saisi ehjän juoksuvuoden.
Seuraava suurempi tavoite on edessä 45 päivän kuluttua, jolloin testataan juoksukunnon ja fyysisen kunnon lisäksi pääkopan vahvuus. Miltä tuntuu, kun jalat ei meinaa kantaa tai jos virta alkaa loppumaan? Saanko pidettyä ajatukset kasassa ja tsempattua itseni maaliin saakka. Miltä ne kilometrit tuntuvat sen maagisen 30 km:n rajan tai lähes 4 tunnin juoksemisen jälkeen? Matkaa on edessä sen jälkeen vielä 11 km joka on mulle keskivertolenkin mitta, niitä juostaan viikoittain, joskus vielä parikin. Olen yrittänyt miettiä jotain strategiaa jolla saisin itseni tsempattua ja ajatukset pois siitä kuinka paljon matkaa on jäljellä, mutta vielä en ole ihan varmistunut taktiikasta. Ehkä olen hieman viisaampi ensi viikon jälkeen. Vinkkejä saa mielellään antaa :)