Terveisiä Tallinnan Maratonilta / Greetings from Tallinn Marathon

Kaikin puolin onnistunut, vaikkakin rankka reissu Tallinnassa on nyt takana ja hyvissä mielin palattiin kotiin. Tänään oli vielä vapaapäivä ja kotiuduttiin alkuillasta. Kotimatkalla haettiin koira hoidosta mun isältä. Kiva jättää koira hoitoon sellaiseen paikkaan, jossa tietää, että sillä on hyvä olla. 

Lauantaina aamupäivällä lähdettiin ajelemaan kohti Helsinkiä Lohjan kautta, koska vietiin koira hoitoon samalla. Satamassa oltiin hyvissä ajoin ja saatiin autolle helposti parkkipaikka terminaalin lähistöltä. Parin muun juoksijan kanssa oltiin sovittu treffit terminaaliin tai laivalle ja porukalla siitä lähdettiin kohti Tallinnaa. Satamassa hypättiin taksin kyytiin ja ajeltiin kisatoimistolle Vapauden aukiolle, jotta kaverit sai haettua omat osallistujapakettinsa, juoksunumerot ja paidat. Meidän paketit oli haettu kaveripariskunnan toimesta, jotka olivat aiemmin iltapäivästä perillä. Vähän aikaa kierreltiin kisa-aluetta ja katseltiin missä lähtöalue oli. Sen enempää ei kuitenkaan jaksettu jäädä kiertelemään, vaan lähdettiin kävellen kohti hotellia. Tiputettiin tavarat hotelliin ja taas liikkeelle. Alkoi nälkä olemaan ja oltiinkin aiemmin sovittu, että mennään yhdessä illalla syömään Kompressoriin täytettyjä lettuja. Suosittelen testaamaan seuravalla Tallinnan visiitillä. Kunnon tankkaukset vielä ennen kisaa. Aikaisin hotellille takaisin ja nukkumaan. Uni ei tietenkään meinannut tulla, sen verran oli jännitystä havaittavissa. Aamuksi oli tilattu aamupala jo puoli seitsemäksi, jotta mies ehtii saada verensokerit tasattua ja aamupala ehtii laskeutua ennen maratonin starttia, joka oli jo yhdeksältä. 

 

Vähän ennen puoli yhdeksää lähdettiin kävelemään hotellilta kohti kisa-aluetta ja jäin itsekin seuraamaan maratonin starttia ennen kuin palasin hotellille vaihtamaan päälleni juoksuvaatteet ja aloin valmistautua omaan lähtööni. Hotelllilla seurasin maratonia live seurannasta samalla kun venyttelin ja onnistuin jopa bongaamaan mieheni kuvasta. Olin luvannut mennä juoksureitin varrelle suunnilleen maratonin puoliväliin viemään miehelle tankkausaineita lisää, muutaman energiageelin ja mustikkakeittoa varmuuden vuoksi. Mies mittasi verensokerit ja arvot oli hieman yli kolmen, aika alhaalla siinä vaiheessa kisaa. Vähän jäi mietityttämään miten se juoksu mahtaa hänen osaltaan mennä, kun mies nappasi tankkausaineet ja jatkoi matkaansa. Kyseessä oli kuitenkin hänelle ensimmäinen täyspitkä maratoni ja diabeetikolle se on aika pitkä koettelemus. Tavoitteeksi hän oli laittanut maaliin pääsemisen ja vähän yli neljän tunnin ajassa. 

Siinä sitten jatkoin omaa valmistatumista, hölkkäilemällä ympäriinsä Tallinnan vanhaa kaupunkia ja kisa-aluetta. Söin viimeiset pähkinät vielä ja otin ensimmäisen energiageelin noin 20 minuuttia ennen starttia. Viimeiset venyttelyt auringonpaisteessa ja asettuminen omaan lähtökarsinaan, ei muuta kuin starttilaukausta odottamaan. Aiemmissa juoksutapahtumissa sykkeet on tuossa vaiheessa olleet päälle sadassa, mutta eilen ne pysyivät reilusti alle 90. Kello 12 lähti reilu 3000 puolimaratonaria matkaan auringonpaisteesta hyvästä fiiliksestä nauttien. Olin tehnyt päätöksen pitää tasaista vauhtia koko matkan, ettei tule mitään yllättäviä väsähdyksiä tai muita ongelmia kesken kaiken. Alkumatkasta meni porukkaa ohi molemmin puolin ja monta kertaa meinasi askel alkaa rullata nopeammin, kun taas muistin hidastaa tahtia. Aurinko paistoi lämpimästi ja jokaisella juomapisteellä oli pakko napata vettä. Vauhti tasaantui 5.40-5.50 väliin ja askel rullasi mukavasti. Reitin maisemat oli mukavia vaikkakin aika pitkää suoraa se oli. Varjoa ei reitillä paljonkaan ollut, onneksi olin päätynyt pukeutumaan shortseihin ja toppiin polvipituisten juoksutrikoiden ja t-paidan sijaan. Mies tuli vastaan, kun olin juossut noin 4 kilometriä ja sen verran kevyesti rullasi askel, etten enää yhtään epäillyt etteikö pääsisi maaliin saakka. Seuraava tuttu tuli vastaan pari-kolmesataa metriä mieheni jälkeen ja kolmannen tutun bongasin, kun olin juossut noin 6 kilometriä. Siinä heitin tsempit kaverille nopeasti, oli hänelläkin kyseessä ensimmäinen koko maratoni.

Omalla kohdalla ensimmäinen väsähdys meinasi tulla 15 kilometrin paikkeilla, mutta nappasin juomapisteeltä yhden ylimääräisen vesimukillisen, jonka kaadoin niskaani. Taas piristi vähäksi aikaa ja sain vauhdin takaisin. Aurinko paahtoi välillä aika kuumasti ja odotti oikein seuraavaa varjokohtaa tai tuulenvirettä. Tunnistin muutamia alkumatkasta ohi juosseita, jotka nyt tulivat selkä edellä vastaan ja osa ihan kävellen. Itse yritin lisätä vauhtia loppumatkasta, jotta saisin hyvän loppukirin. En missään vaiheessa ollut katsonut kokonaisaikaa ennen kuin noin 1,5 kilometriä ennen maalia, kun olin juuri kiivennyt vanhan kaupungin mukulakiviä pitkin loivaa ylämäkeä. Siinä vaiheessa tajusin, että teen oman ennätyksen, mutta ihan 2 tunnin alitukseen en kuitenkaan vielä päässyt. Tavoitteena onneksi oli ajan parannus pikkuisen edellisestä. Viimeisen kilometrin aikana yritin vielä saada aikaiseksi pienen loppukirin, mutta askel ei meinannut enää nousta, tai oikeastaan henki ei enää meinannut kulkea ihan yhtä hyvin kuin aiemmin. Muistin kuitenkin vielä tuossakin vaiheessa hengittää sisään nenän kautta ja ulos suun kautta. Maaliviivan ylitin ajassa 2:04:56 joka oli 5 minuuttia nopeammin kuin kesäkuun lopulla Paavo Nurmi Maratonilla täällä Turussa. Ihan huikea fiilis! En ihan ollut uskonut, että noin paljon saisin parannettua aikaa. Heti maaliviivan jälkeen näin mieheni seisomassa aidan vieressä odottamassa. Ilmeestä näin, että juoksu oli onnistunut hänelläkin. Sen verran pökerryksissä olin kuitenkin vielä omasta loppukiriyrityksestä, etten saanut kysyttyä loppuaikaa. Maalin jälkeen joutui kiertämään korttelin ympäri, jotta pääsi tuonne kisa-alueelle, jossa mies muiden kanssa odotti. Tuo korttelin matka tuntui todella pitkältä. Olisi halunnut juosta, mutta jalat ei liikkuneet ja tungostakin oli aika paljon. Eväiksi sain pussillisen todella kuivia ja ei niin hyvän makuisia pähkinöitä ja rusinoita sekä pullollisen mehua. Aika köyhät eväät sanoisin. Lopulta pääsin miehen luo ja kuulin minkä juoksun hän oli onnistunut vetämään. Ensimmäinen maratoni ja 4 tunnin alitus! Loppuajaksi tuli 3:56:15! Todella hieno suoritus vajaan kahden vuoden juoksuharrastuksen jälkeen ja diabeetikolle. 

 

Väsynyt mutta onnellinen juoksija maalissa

Muillakin juoksukavereilla oli mennyt juoksut hyvin, ensikertalaiset pääsivät maaliin saakka ja hyvillä ajoilla vielä. Tästä on hyvä jatkaa harjoituksia :)

Illalla käytiin porukalla vielä syömässä maukkaat illalliset ja istuttiin vaihtamassa ajatuksia päivän koitoksista. Todella onnistunut reissu siis kaikin puolin. Kiitokset vielä Reimalle ja Sampolle (nimet muutettu) matkaseurasta! Seuraavaa reissua vaan suunnittelemaan :)

 

Greetings from SEB TallinnMarathon 2015! It went more than well for both of us. My dear husband did run his first full marathon ever after less than 2 years of running in 3:56:15! That’s a really great time for a diabetic! And I did a new pb, 2:04:56, which was 5 minutes faster than my last run in the end of June. Now we’re both tired but happy. :)