Kaarinan Syysmaratonilla juoksukausi päätökseen
Siinä se oli, tämän vuoden juoksukisat on taputeltu ja hyvä fiilis jäi tästä toisesta juoksukaudesta. Alkuvuodesta jo pelkäsin, että juoksuharrastus jäi vajaaseen vuoteen, mutta levolla ja huollolla päästiin taas takaisin ja omat ennätykset on parantuneet juoksu juoksulta. Puolitoista vuotta sitä on nyt harrastettu juoksua ja kyllä siihen vaan koukkuun jää.
Kauden ensimmäinen kisajuoksu oli Forssan Suvi-illassa, jossa juoksin vuotta aiemmin kaikkien aikojen ensimmäisen puolikkaani parin kuukauden juoksutreenin jälkeen. Tänä vuonna juoksu ei mennyt ihan yhtä hyvin kuin vuotta aiemmin. Se keskeytyi 8 kilometrin kohdalle, kun happi ei enää kulkenut perille saakka, jalat löivät hapoille ja hengitys salpaantui. Siinä sitä haukoin henkeä jonkin aikaa ennen kuin sain hengityksen tasaantumaan. Sain muutaman muun keskeyttäjän kanssa kyydityksen takaisin kisa-alueelle ja jäin odottamaan mieheni maaliin tuloa. Tuo päivä oli kesän ensimmäinen todella lämmin päivä ja ilmassa oli paljon siitepölyä ja katupölyä. Ilmeisesti nuo yhdessä lyhyeksi jääneen treeniajan kanssa aiheuttivat totaalisen uupumuksen ja sain vain luovuttaa.
Lappu irti paluumatkaa odotellessa
En kuitenkaan antanut tuon epäonnistumisen lannistaa itseäni, vaan jo kahden viikon kuluttua seisoin taas lähtöviivalla. Tällä kertaa juostiin ihan kotikulmilla Paavo Nurmi Maratonilla. Tavoitteena ei ollut kuin maaliin pääsy ja mukava juoksu. Suuri apina harteilla lähdin 2:15 jäniksen matkaan ja askel rullasi todella kivasti. Nautin maisemista vaikka alkumatkasta satoikin hieman vettä. Se vain raikasti ilman ja piristi ainakin minua. Lämpötila oli sopivasti alle 20 asteen. 7-8 kilometrin kohdalla irtaannuin jäniksestä, mutta tuttu ääni kuului takaa vielä 10 kilometrin kohdalla. Energiageelin voimin kiristin vielä hieman tahtia ja askel rullasi kivasti. Vuosi sitten syksyllä olin Kaarinan Syysmaratonilla tehnyt oman ennätyksen 2:17:50 ja sen alitusta olin lähtenyt tavoittelemaan. Loppukirin aikana näin taas yhden tutun selän edessäni, se oli 2:10 jänis. Olin onnistunut kirimään 5 minuuttia ainakin tuosta alkumatkan vauhdista ja ajaksi jäi 2:09.19. Oma ennätys edelliseltä syksyltä parani 8 minuutilla ja apina oli saatu tiputettua Turun satama-altaisiin.
Onnistuneen juoksun jälkeen oli voittajafiilis
Hyvin kulkeneesta juoksusta innostuneena alettiin jo suunnittelemaan seuraavaa tapahtumaa, johon voisi osallistua. Lopulta päädyttiin Tallinnan maratoniin, joka on syyskuun puolivälissä. Tallinnaan suunnattiin muutaman hengen porukalla ja osa meistä juoksi ensimmäisen maratoninsa siellä. Keli oli mitä loistavin, joskin hieman lämmin, mutta kesän aikana oli onneksi jo totuttu juoksemaan lämpimässä. Maratonin startti oli aamulla jo yhdeksältä, joten aamupalalle saatiin herätä aikaisin, koska mieheni oli lähdössä ensimmäiselle maratonilleen ja diabeetikon on hyvä saada verensokerien arvot kohdilleen, jottei tule turhia pakollisia pysähdystaukoja. Kävin saattelemassa maratoonarit lähtöön ja palasin itse vielä hotellille venyttelemään ja syömään pikkuisen. Tuossa vaiheessa alkoi kisajännitys hiipiä esille. Olin yksin odottamassa puolikkaan starttia ja hermostuneisuus tuli aika vahvasti pintaan. Lopulta vedin juoksuvaatteet päälle ja hölkkäsin kohti Tallinnan vanhaa kaupunkia ja Vapauden aukiota, josta puolikkaan lähtö tapahtui. Siellä hölköttelin ympäriinsä ja katselin porukkaa samalla, kun odotin miestäni maratonin ensimmäisen kierroksen loppupäässä. Oltiin sovittu, että tulen tiettyyn kohtaan tuomaan lisää energiageelejä, pari patukkaa ja muuta tankkaustarviketta.
Maalissa oli helppo hymyillä uuden ennätyksen jälkeen
Oma juoksu kulki Tallinnassakin hyvin 15 kilometriin saakka, jossa tuli ensimmäinen totaalinen väsähdys. Tuolloin nappasin juomapisteeltä yhden ylimääräisen vesimukillisen, jonka kaadoin niskaani. Se piristi ja sain vauhdin takaisin. Vasta ihan loppumatkasta, kun kivuttiin Tallinnan vanhan kaupungin mukulakiviä ylämäkeen alkoi askel painaa kunnolla. Tiesin ettei matkaa ole enää paljon, mutta silti meinasi usko loppua kesken. Yritin puristaa vielä viimeisillä voimilla lisää vauhtia ja jotenkin jaksoin juosten maaliin. Loppuaikana Tallinnassa oli 2:04.56, joka oli melkein 5 minuuttia nopeammin kuin Paavolla. Olin enemmän kuin tyytyväinen suoritukseen ja muutenkin koko juoksutapahtumaan. Maisemat oli todella mukavat katsella juoksun aikana, sen mitä ehti maisemia katsella. Juoksijoita oli todella paljon ja missään vaiheessa ei tarvinnut juosta yksin. Myös yleisöä oli todella paljon ja kannustushuutoja kuului joka puolelta. Huoltopisteitä oli myös tarpeeksi tiuhaan ja sen lisäksi muuta ohjelmaa. Onnistunut reissu kaikin puolin.
Vain pari päivää Tallinnan maratonilta kotiutumisen jälkeen laitoin seuraavan ilmoittautumisen. Kauden viimeiseksi juoksuksi tulee Kaarinan Syysmaratoni viime vuoden tapaan. Mies ei vielä luvannut lähteä mukaan juoksemaan, mutta ainakin kannustusjoukoiksi. Juoksukoulu on ollut tauolla jonkin aikaa ja uusi kausi alkoi syyskuun lopulla, joten muutamat treenit ehtii sielläkin käymään ennen viimeistä puolikasta. Pikkuisen takaraivossa kutkutti ajatus jos vaikka pääsisi alittamaan kahden tunnin ajan, mutta en kuitenkaan pety pahasti vaikkei se onnistuisikaan. Kun vaan maaliin pääsee ja mielellään omalla ennätyksellä.
Eilen sitten kävin juoksemassa tuon kauden päätöksen ja hyvinhän se meni lukuunottamatta pientä kiirettä, joka meille tuli kotoa lähtiessä. Piti matkalla vielä poiketa ostamassa energiageelejä, sillä ne oli jostain ihmeen syystä päässeet vähiin ja nyt kun mieskin päätti osallistua puolikkaalle, niitä tarvittiin enemmän. Meillä oli tarkoitus tehdä alkulämmittelyt kisapaikalla, mutta en sitten ehtinyt muuta, kuin nopeasti venyttelemään samalla, kun seisoin jonottamassa bajamajaan. Pieni spurtti autolle ja takaisin oli kaikki mitä lämmiteltiin. Aurinko paistoi ja asteita oli +5 paikkeilla, kun lähdettiin liikkeelle. Sormet meinasi jäätyä, kun en ollut huomannut ottaa mukaan käsineitä.
Lähdin matkaan vähän kahden tunnin jäniksen edellä ja ajattelin, että niin kauan kuin jänis pysyy takana on hyvä. Muutaman kilometrin juoksun jälkeen totesin, että onneksi ei ollut käsineitä, sillä aurinko alkoi lämmittää aika hyvin. Myös lyhythihaisen paidan olisi voinut jättää pois pitkähihaisen päältä. Energiageelin otin 7 kilometrin kohdalla ja sain lisää puhtia. Seuraani lyöttäytyi noilla kohdin nainen, joka kyseli mikä aikatavoite minulla on ja mitä vauhtia juoksen. Hänellä oli menossa ensimmäinen puolikas ja oli asettanut aikatavoitteekseen 2:15. Jonkin aikaa siinä höpistiin, mutta pikkuhiljaa hän jättäytyi vauhdista, sanoikin ettei voi juosta niin kovaa liian kauan jos meinaa maaliin päästä. Toivottavasti jaksoi koko matkan.
Tämä kuva on noin 7 kilometrin kohdalta
(kuva Tomi Junnila)
Ensimmäisen kierroksen loppumatkasta jänis oli vierellä juoksemassa, välillä edessä ja välillä perässä. Toisen kierroksen alkumatkasta jänis kiristi tahtia hieman, oltiin ilmeisesti pikkuisen jäljessä aikataulusta, ja oma askel ei enää noussut yhtä reippaasti. Sykkeet oli koko matkan ajan olleet 170 paikkeilla eikä ne vaan lähteneet laskuun. Huonon alkulämmittelyn tulosta sekin siis. 14 kilometrin kohdalla askel oli todella painava, mutta päätin etten luovuta ja jatkoin tasaista juoksutahtia. Vilkuilin sykemittarin kelloa vähän väliä ja laskin mitä vauhtia pitäisi juosta, jotta pääsee alle kahden tunnin. Kiristää pitäisi pikkuisen, yritin, mutta jaksoin vain hetken. Kurkkua kuivasi vaikka juuri olin ottanut mukillisen vettä juomapisteeltä. Viimeinen geelikin taisi tulla otettua vähän liian myöhään 14 kilometrin kohdalla, ei meinannut olla apua viimeisillä kilometreillä siitäkään. Loppumatkasta osui kohdalle vielä pieni vastatuuli, kun muuten oltiin saatu juosta lähes tuulettomassa säässä. Pari kilometriä oli jäljellä matkasta, kun katsoin kokonaisaikaani ja totesin ettei kahden tunnin alitus onnistunut tällä kertaa, mutta uusi oma ennätys on tulossa. Puristin vielä viimeiset voimat ja otin loppukirin. Tällä kertaa kello pysähtyi aikaan 2:01.40 ja Tallinnan maratonin loppuajasta lähti taas 3 minuuttia. Olin tyytyväinen juoksuun vaikkei kaikki mennytkään ihan putkeen. Tästä on hyvä jäädä tauolle ”kisaamisesta” ja keskittyä talvella juoksu- ja salitreeneihin. Ja mikä parasta, viime talven ongelmat ovat todellakin menneen talven lumia! Ei ole lonkka vihoitellut eikä muutenkaan ole ollut mitään mitä ei saisi kuntoon kehonhuollolla. Pitänee koputtaa puuta :)
Juoksuvuosi taputeltu tapahtumien osalta ja hyvä fiilis jäi
Salilta on tarkoitus hakea voimaa ja kestävyyttä ehkä myös vähän räjähtävyyttä ja juoksussa aletaan pikkuhiljaa hakemaan pidempää lenkkiä myös. Ensi vuoden tavoitteiksi on asetettu puolikkaalla 2 tunnin alitus ja syksyllä ensimmäisen maratonin juokseminen. Siinä taas syytä treenata läpi talven :)