Juoksukenkiä metsästämässä?

Olen huomannut tässä viimeisen vuoden aikana, miten vaikeaa on valita itselle juuri oikeat juoksukengät. Ainakin, kun on vielä aika tuore juoksija. Ja sitten vielä se, että kuinka monta paria niitä tarvitseekaan, riittääkö yksi hyvä pari vai pitääkö erilaisille lenkeille olla erilaiset kengät? Ja mistä tietää millainen askellus itsellä on, tarvitseeko pronaatiotukea vai onko neutraali askellus?

Itse ostin ensimmäisen parin juoksulenkkareita kaksi vuotta sitten ihan summan mutikassa ja tietysti mahdollisimman halvat. No tuohon halpaan hintaan oli syynä se, että en koskaan aiemmin ollut harrastanut juoksua ja mieheni epäili, kuten myös itsekin epäilin, että harrastus jää lyhyeksi. Kävin Intersportin alennusmyynnissä ja löysin kivan väriset ja kevyet Puman Faas 350:t. Ne lähti mukaan kotiin ja ekoille juoksulenkeille. Niillä juoksin seuraavaan kevääseen, tai oikeastaan syksyllä kuukauden pari, kunnes keuhkokuume iski ja jouduin totaaliseen liikuntakieltoon pariksi kuukaudeksi. Keväällä juoksu alkoi uudestaan maaliskuun alussa, kun oli pakko vetää lenkkarit kinttuihin ja lähteä trenaamaan puolimaratonia varten, joka oli heti kesäkuun alussa. Netistä kaivoin 12 viikon ohjelman, jolla pitäisi päästä juoksussa alkuun. Ihan hyvin se lähtikin. Huhtikuun lopulla liityttiin miehen kanssa Vauhtisammakon juoksukouluun ja kilometritkin lisääntyivät huomattavasti. Nuo ekat tossut taisivat olla liian kevyet, koska penikat kipeytyivät kunnolla eikä juoksusta meinannut tulla mitään. Niinpä kävelin taas urheiluliikkeeseen ja tällä kertaa mukaan pääsi Niken Zoom Fly:t hieman paksumpipohjaiset ja enemmän tuetut kuin nuo Pumat. Mitään pronaatiotukea en tarvitse, koska ylipronaatiota minulla ei ole. Aluksi askellus meni siten, että ensimmäinen kosketus oli pikkuisen liikaa jalkaterän etuosan ulkosyrjälle. Muutenkin juoksuasento oli… Hmmm… Miten sen sanoisi kauniisti? Aika kauhea 😀 Jalkaterä osui maahan etuosan ulkosyrjällä, lantio tippui alas, kainaloissa oli appelsiinit ja polvet hakkasivat yhteen. Siitä voi vaan kuvitella, millaista se meno on ollut tuolloin. 

Ekan puolikkaan juoksin viikko sen jälkeen, kun olin ostanut nuo Niken juoksutossut. Penikkakipua ei ihan yhtä paljon enää tullut, mutta puolikkaan jälkeen tuli hieman taukoa, koska vasemman pakaran seutu kipeytyi. Pienen tauon jälkeen aloin taas juosta hieman enemmän, koska edessä oli Ruisrääkki, Ruissalojuoksujen puolimaratoni. Se jäi kesken, koska pakara veti jumiin oikein kunnolla ja olin vielä lähtenyt haastavan alkumatkan aivan liian lujaa. Sieltä sitten kävelin 8 km:n kohdalta takaisin lähtöalueelle pieniä kiviä potkien ja mielessäni kiroillen. 

Nyt oli jo pakko mennä hierojalle, jotta saadaan akka juoksukuntoon. Olin päättänyt juosta vielä yhden puolimaratonin ennen talven tuloa ja ilmoittauduinkin Kaarinan Syysmaratonille. Sain treenata suhteellisen hyvin sinne ja juoksinkin kisassa uuden ennätyksen. Ekan puolikkaan ajasta lähti 6 minuuttia pois ja olin tyytyväinen. Kunnes taas… Noin pari viikkoa tuon puolikkaan jälkeen, kun piti alkaa taas juosta normaalisti, alkoi tulla outoja oireita. Vasen lonkka alkoi kipuilla. Arkuus pakarasta oli siirtynyt lonkkaan ja välillä jopa kävellessä meinasi jalka pettää alta, kun vihlaisi niin pahasti. Pidin taukoa juoksutreeneistä jonkin aikaa ja kokeilin uudestaan. Uuden vuoden jälkeen, kun olin lepäillyt tuon jalan kanssa jo aika kauan ja kipukin oli helpottanut, menin taas juoksutreeneihin. Ostin uudet juoksutossut, taas kerran, ja toiveikkaana lähdin treenamaan. Adidaksen Adios Boost 2:t oli todella mukavat jalassa ja tuntui kuin olisin viimeinkin löytänyt todella hyvät tossut.

Parit treenit ehdin treenata, kun lonkkakipu taas palasi pahempana kuin aiemmin. Kerroin oireista hierojalle, joka alkoi etsiä vikaa. Ja löysikin sen aika pian. Neuvoi menemään lääkäriin koska epäili, että lonkassa oli trokanterin bursiitti, limapussin tulehdus,  ja niinhän siinä olikin. Työterveyslääkäri määräsi siihen tulehduskipulääkkeen ja juoksukiellon pariksi kolmeksi viikoksi ensi alkuun. Lisäksi sain lähetteen jalkafysioon, josta sain jumppaohjeita ja käskyn olla rasittamatta lonkkaa, kunnes kipu helpottaa. Lopulta tuo treenikielto juoksun osalta pysyi huhtikuun puoliväliin saakka. Salilla sain treenata normaalisti, vaikkakin sain ohjeeksi tehdä kaikki jalkaliikkeet vuorojaloin. Kyykyt vaihtuivat pistoolikyykkyihin, maastavedot tein yhden jalan vetoina ja askelkyykkyjä piti tehdä myös. Näin sain vahvistettua vasenta heikompaa jalkaani paremmin. Lisäksi aloin pyöräillä työmatkat, 12 km/suunta. Fyssari löysi myös syyn tuohon lonkan kipeytymiseen, mulla on vasen jalka noin 12 mm oikeaa pidempi, joten juoksussa tuo vasen puoli on koko ajan ollut virheasennossa. Sain oikean jalan alle 5 mm kiilan, jonka pitäisi auttaa ja tuo pituusero tasautuisi tarpeeksi. Nyt olen juossut tuon kiilan kanssa kohta 3 kuukautta ja apua on ollut. Myös muuten juoksuasento on korjaantunut huomattavasti. Lantio ei enää tipahda yhtä pahasti kuin aiemmin, eikä polvetkaan enää hakkaa yhteen. Appelsiinitkin on tainneet tippua kainaloista. Askel rullaa omasta mielestäni todella hyvin ja vielä kun saan lisää kestävyyttä, ei juoksuvauhtia estä mikään. :)

Pari viikkoa sitten juoksin täällä Turussa Paavo Nurmi maratonilla puolikkaan ja tein jälleen oman ennätyksen tuosta juoksutauosta huolimatta. Syksyn ennätys parani 8 minuutilla. Lonkkaa ei särje, penikat eivät vaivaa eikä pakaralihaksetkaan ole jumissa. Ainoastaan 4 varpaankynttä on irtoamassa, tai oikeastaan eka irtosi jo… Siitä päättelin, että nuo Adidaksen Adios Boost 2:t on ehkä pikkuisen liian ahtaat pitkille lenkeille. Lyhyillä lenkeillä ei mitään ongelmia, mutta pidemmillä lenkeillä jalka turpoaa niin paljon enemmän, että tarvitsin pitkiä lenkkejä varten toiset tossut. Kävin testaamassa useita eri vaihtoehtoja. Kokeilin jalkaan New Balancea, Mizunoa, Asicsia ja Adidaksen paria eri mallia. Asicsin tossut tuntuivat omaan jalkaan liian kovilta ja kömpelöiltä, ihan kuin olisi työntänyt jalan laatikkoon. New Balance ja Mizuno eivät muuten tuntuneet hyviltä, ehkä olisi pitänyt testata montaa eri mallia, niitä vaan ei ollut testattavana. Itselläni on neutraali askellus, joten ylipronaatiotukea en tarvitse. Mieheni osti itselleen jokin aika sitten pitkiä lenkkejä varten Adidaksen Ultra Boostit ja kokeilin niitä itsekin. Ne olivat kuin unelmat jalassa, ihan kuin olisi vetänyt paksun sukan jalkaan. Ainoa miinus niissä oli paino. Ne painavat huomattavasti enemmän kuin nuo itselläni aiemmin olleet Adios Boostit, joiden paino on noin 227 grammaa. Ultra Boostien paino on noin 324 grammaa. Tuo on aika huomattava ero, kun lähtee juoksemaan pidempää matkaa ja painoa tulee paljon lisää jos vaikka matkalla alkaa sataa vettä. Nuo Ultra Boostit kuulemma imevät vettä huomattavasti enemmän kuin ”normaalit” juoksukengät juuri tuon sukkamaisuutensa vuoksi. Boston Boostit taas painavat 190 grammaa, joten ero tuohon Ultra Boostiin on aika suuri. Adios Boosteissa olin päätynyt alkuvuodesta kokoon 37,5, kun taas nyt oli hakusessa hieman tilavampi noiden kynsien irtoamisen vuoksi ja Bostoneista päädyin ostamaan kokoa 38,1/3. Koskaan aiemmin en ole ostanut kenkiä kokoa 38! Normaalit kävelykengät ja tennarit mulla on kokoa 36-37. 

Pitää siis aina olla selvillä muutama seikka, kun lähdet juoksukenkiä ostamaan. Millainen askellus sinulla on, minkälaisia lenkkejä juokset juuri niillä tossuilla ja kuinka paljon vaihtelua matkojen pituuteen tulee. Lisäksi on hyvä miettiä, juoksetko pääasiassa sorateillä ja pyöräteillä vai menetkö paljon maastoon juoksemaan pitkin metsäpolkuja. Paljon juoksevalla olisi hyvä olla pari kolme erilaista juoksukenkää, joita vaihtelee lenkkien mukaan. Ja vaikka lenkin pituus ja alustakaan ei paljon vaihtelisi, olisi hyvä olla erilaisia juoksukenkiä, koska tällä tukee jalkapohjan lihasten kehittymistä. Oman pronaatiotyypin saa parhaiten selville käymällä alan ammattilaisen puheilla joka analysoi askelluksen. Lisäksi on hyvä selvittää jalkaterän rakenne, joillakin on leveämpi jalka kuin toisilla ja joillakin taas jalkapöytä on korkeampi kuin muilla. Ei siis kannata koskaan valita juoksukenkää sen perusteella, mikä on kaverin jalkaan sopiva tai mitä on muualla paljon kehuttu. 

Vauhdikkaille lyhyille lenkeille kannattaa valita kevyemmät kevyesti rullaavat kengät, kun taas pidemmille lenkeille voit tarvita hieman enemmän vaimennusta. Metsälenkeillä alusta on usein pehmeä, joten silloin ei välttämättä tarvitse enää enempää vaimennusta, mutta kengät on istuttava jalkaan napakasti. Paljon maastossa juoksevan kannattaa myös harkita maastojuoksuun tarkoitettuja kenkiä, joiden ulkopohja on enemmän kuvioitu kuin tasamaalle ja kovalle alustalle tarkoitetun kengän pohja. 

Uusia juoksukenkiä ostaessa tulisi muistaa muutama asia. Kenkien kärkeen tulisi jäädä noin sentti tyhjää tilaa koska jalka turpoaa ja kantapää ei saa nousta ylös juostessa, mutta se ei saa myöskään olla liian tiukka. Jalkaterän ei myöskään pitäisi liikkua sivusuunnassa. Ensimmäisiksi lenkkareiksi ei kannata ostaa liian kevyitä kenkiä, jotta säästyy turhilta rasitusvammoilta. Jos sinulla on vanhat hyväksi todetut juoksukengät, ota ne mukaan, kun menet ostamaan uusia, koska työnsä osaava myyjä osaa tulkita vanhoista kengistäsi uudelta kengältä vaadittavia asioita. 

Älä siis te samoja virheitä kuin allekirjoittanut on tehnyt, osta halvimpia tai kauneimpia juoksukenkiä kysymättä neuvoa tai edes tietämättä millainen askellus sinulla on. Säästyt varmasti monelta harmilta :)

Ei muuta kuin lenkkariostoksille ja juoksupolulle!