Maratontreeniä Ruissalon maisemissa
Paavo Nurmi maratonille on enää vajaa kuukausi aika, eilen taisi olla 4 viikkoa tasan. Koko kevät on mennyt treenatessa ja juoksuun panostaessa. Pari viikkoa sitten kävin juoksemassa ensimmäisen pidemmän lenkin, vaikkakin se jäi aiottua lyhyemmäksi kuumuuden ja huonon tankkauksen vuoksi. Eilen otin tuon lenkin uusiksi ja suuntasin kohti Ruissaloa autolla. Mies ei jalkavaivojen takia uskaltanut lähteä mukaan juoksemaan, mutta pyöräili Ruissaloon ja siellä ristin rastiin mun kanssa samaa reittiä, välillä tehden koukkauksia. Nappasi myös mun kameran mukaansa ja ikuisti maisemia sekä mun juoksua kauniissa maisemissa.
Auton jätin parkkiin Honkapirtin parkkipaikalle ja ensin suuntasin siitä takaisin kohti keskustaa, kuitenkaan pois saarelta lähtemättä. Alkumatkan menin samaa reittiä mitä Ruissalojuoksujen reitti menee tuosta Honkapirtiltä pitkin metsäpolkuja ja jatkoin Ruissalon sillalle saakka. Siitä rantareittiä pitkin takaisin ja auton ohi Saaronniemen kärkeen saakka. Pieni parin-kolmen minuutin tankkaustauko ja takaisin autolle. Autolla kävin vain kääntymässä ja lähdin kohti Kuuvan nokkaa. Kuuvasta tullessa oli kilometrejä kasassa vasta 26 joten jatkoin matkaan kohti festarialuetta ja kiersin vielä kertaalleen tuon rantareitin. Lopulta autolle päästessäni oli maaginen 30 km ylitetty ja kasaan kilometrejä tuli kaiken kaikkiaan 32,17, aikaa kulutin taukoineen 3:54 tuntia.
Alunperin olin suunnitellut tankkaavani jotain pientä noin 4 kilometrin välein, mutta jo ekan 3 km:n kohdalla huomasin, että pitää kyllä tankata tiheämmin. Ekan tankkauksen hoidin 3,5 km kohdalla ja siitä eteenpäin tasaisin 3,5 kilsan välein ihan viimeisille kilometreille saakka. Mukana mulla oli selässä Camelbakin pieni juomareppu, johon meni vettä noin 1,5-2 litraa. Sen pieneen taskuun olin tunkenut Minigrip-pusseissa rusinoita, cashewpähkinöitä, hienoa merisuolaa ja Dexalin glukoosipastilleja. Kaikkia näitä vuorotellen siinä matkan aikana nappailin ja suolaa joka pysähdyksellä pieni määrä jottei jalkoihin iske kramppeja. Vettä hörpin letkusta vähän väliä pieniä hörppyjä niin ei alkanut vesi hölskymään mahassa missään vaiheessa.
Alkumatkan menin varovasti tunnustellen noin 7 min/km vauhtia ja sykkeet pysyivät itselleni suhteellisen alhaalla, 130 bpm paikkeilla. Ekan 8 km jälkeen kiristin vauhtia 6,30-6,40 min/km ja sykkeet pysyivät edelleen juuri ja juuri päälle 140 bpm. Tätä vauhtia menin vaihtelevasti seuraavat 10 km, jonka jälkeen kiristin vielä pikkuisen. Loppumatkan menin noin 6,10-6,20 min/km vauhtia ja sykkeet pysyivät edelleen alle 160 myös ylämäissä, koko lenkin keskisykkeeksi jäi 144 bpm. Oli myös mukava huomata, miten hyvin askel vielä rullasi ihan viimeisimmilläkin kilometreillä tuon 30 rajapyykin ylittämisen jälkeen. Polvi kuitenkin otti pikkuisen osumaa yhdessä alamäessä sorapohjaisella polulla, kun sora lähti liikkeelle jalan alta ja iski polven lukkoon. Sen jälkeen jouduin kävelemään pienen matkaa ja huomasin, että alamäissä tuo polvi vihoitteli ihan loppumetreille saakka. Hammasta purren ja kiroillen vedin silti alamäetkin pikkuisen vauhtia hidastaen. Ilmeisesti keskittyminen pääsi herpaantumaan hetkeksi ja siitä syystä tasapaino ei ollut mukana tuossa soraisessa alamäessä.
Loppujen lopuksi hyvä lenkki, fiilis aivan mahtava, kun huomasi, että kyllä sitä pystyy pitkiäkin matkoja juoksemaan, kun vaan tahtoo ja huolehtii tankkauksesta. Päättäväisyys ratkaisee kaiken, ei saa antaa periksi vaikka välillä tekisikin mieli lopettaa ja istua tien pientareelle. Hyvillä mielin voin nyt suunnata katseen kohti ekaa maratonia ja koko kesän päätavoitetta. Sitä ennen vielä kuitenkin vähän treeniä ja yksi kympin pyrähdys Forssan Suvi-illassa 18.6.
Went on a 32 k run yesterday on beautiful Ruissalo in Turku. My first run over 30 k, latest long run was 27 km. Only 4 weeks to go and I will run my first marathon ever! 2 years of runnig behind me and lots of them to come.