Kesälomat oli ja meni, niinkuin viimeksi mainitsinkin. Itselläni oli nyt heinäkuussa vain 2 viikkoa lomaa 4 sijaan, sillä pidin yhden viikon toukokuussa ja yksi viikko jäi uupumaan työpaikan vaihdon takia. 

Aloitin lomani lähdöllä reissuun heti loman alussa miehen ja kuopuksen kanssa. Keväällä mietittiin kovin kohteita joihin haluamme lähteä ja minne kannattaa heinäkuussa suunnata. Lisäksi tietysti hintataso määritti osittain kohdetta. Paljon eri kohteita selattua ja niihin tutustuttuamme päädyttiin Kreikkaan ja siellä takavuosien suosikkikohteeseen Rodokseen, joka kuulemani mukaan on kohottanut loistoaan uudestaan. 

Itse Rodoksen kaupunkiin emme halunneet majoittua, joten valitsimme sen lähellä, noin 5 kilometrin päässä sijaitsevan Ialyssosin, joka kulkee kohdeoppaissa myös nimellä Ixia. Paikka sijaitsee saaren ns tuulisella puolella ja siellä oli pientä pyöreää kiveä rannat. Meitä hiekkarannan puuttuminen ei haitannut, sillä meillä edes kuopus ei enää tee hiekkakakkuja vaan mielellään sukelteli aalloissa. Ja niitä riitti 🙂

Hotelliksi valikoitui Finnmatkojen Blue Star hotelli ja huonetyypiksi huoneisto, jotta meillä oli keittomahdollisuus ja jääkaappi. Muuta huoneessa ei kuitenkaan kokattu kuin aamupala. Tuo hotelli sijaitsi aivan rannalla ja ihan Ialyssosin ”keskustan” liepeillä joten kaikki tarvittava oli lähellä, ranta, yöpaikka ja ruokapaikat sekä kaupat. 

Emme kuitenkaan viettäneet koko lomaa rannalla tai omassa kohteessa, vaan vuokrasimme auton ja ajelimme saaren ympäri oikeastaan kahteen kertaan.  Lisäksi kävimme Rodoksen kaupungissa bussilla kolmena päivänä. Ensimmäisenä päivänä, jolloin meillä oli vuokra-auto, ohjasimme sen nokan kohti Lindoksen kaupunkia, josta kaikki matkaoppaat kertovat. Idyllinen pikkukaupunki temppeliraunioineen ja kapeine kujineen on vierailun arvoinen paikka. Mukaan kannattaa pakata kevyet vaatteet, hyvät kengät ja vettä. Myös hyvät hermot kannattaa omata, sillä tungosta ainakin heinäkuussa on. 

Pienten lasten kanssa kannattaa olla valppaana, sillä suojakaiteita ei missään ole. Ylös raunioille vievät portaat ovat myös liukaspintaista kiveä. Kuitenkin ihan maalaisjärjellä ja enempiä ryntäilemättä on ihan turvallista mennä sielläkin. Ja jos ei halua tai jaksa kävellä, voi tietysti aina ottaa aasikyydin joko molempiin suuntiin tai niinkuin minä ja kuopus tehtiin, vain toiseen suuntaan. Me tietysti valittiin alaspäin kyydissä. Siinä oli aaseilla vauhtia, kun alamäkeen juoksivat kapeilla kujilla. 

Lindoksen raunioiden alapuolella on myös ihana lahdenpoukama hiekkarantoineen, johon voi poiketa vilvoittelemaan kävelyn päätteeksi. Paitsi että vesi ei paljonkaan vilvoittanut tuolloin. Veden lämpötila taisi olla noin +26 paikkeilla. Rannalla on myös pari ruokaravintolaa, jos sattuu nälkä yllättämään. Itse emme tuona päivänä jääneet Lindoksen rannalle, vaan ajoimme muutaman kilometrin päässä olevalle Tsambikan rannalle, jonka kehutaan olevan yksi Rodoksen hienoimmista ja parhaista rannoista. Eikä suotta. Ranta on pitkä hiekkaranta, jossa pääsee mukavasti kävelemään rauhassa ja myös uimaan sekä sukeltelemaan sopivan kokoisissa aalloissa. 

Takaisin kohti hotellia ajellessa koukattiin vielä Rodoksen kaupungin kautta ja ajettiin kaupungin korkeimmalle paikalle Rodoksen Akropolikselle ja areenalle sekä ihailemaan auringonlaskua.  Maisemat tuolta ylhäältä auringon laskiessa Turkin puolen vuorten taakse oli mahtavat!

Ihania maisemia vai mitä? Voi olla, että joskus vielä palataan tuonne 🙂