Aika liki kaksi vuotta sitten asettauduin ihan ensimmäisen puolimaratonini lähtöviivalle. Se oli 14.6.2014 ja tapahtumana Forssan Suvi-ilta. Tuon juoksun tunnelmista voi lukea lisää vanhan blogini sivulta täältä. Tuolloin olin ihan vielä aloittelijana mukana koko harrastuksen osalta ja juoksukilometrejä ei ollut takana vielä paljonkaan. Edellisenä kesänä ihan loppukesästä olin vitsinä heittänyt miehelleni, että mitä jos juostaisi puolimaratoni seuraavana kesänä ja tietysti mies aiemmin urheilua harrastaneena tarttui haasteeseen. Ei siinä muuta kuin lenkkareitten ostoon, en siis edes omistanut kyseisiä välineitä aiemmin 😀 Alkuun lenkit oli kävelyä ja parin sadan metrin hölkkäpyrähdyksiä. Vähitellen onnistuin juoksemaan vähän lujempaakin ja hieman pidempiä matkoja. Syksyn aikana lenkit oli satunnaisia ja niiden vauhti todella hidas ja matkat lyhyitä. Muistan sen tunteen, kun juoksin yhtämittaa noin 3 km lenkin. Se oli jo erävoitto vaikkakin olin aivan puhki. Ja koska kahteen vuoteen on mahtunut paljon kaikkea niin iloa kuin harmitusta ja paljon harjoittelua, niin ajattelin ilahduttaa teitä kuvilla matkan varrelta. On monta eri juoksutyyliä ja lenkkimaisemaakin.

Jännittyneenä ennen ekaa kisaa

Lontoossakin on tullut treenattua

Marraskuussa tuona vuonna tuli takapakkia treenaamiseen, ilman mitään ennakkovaroitusta sairastuin keuhkokuumeeseen ja lääkäri kielsi juoksemasta seuraavaan kahteen kuukauteen. Salitreenikin jäi reiluksi kuukaudeksi, koska ei vaan jaksanut. Onneksi samana ajankohtana oli kolmen viikon reissu Ausseihin serkkuni luo ja sainkin siellä ladattua voimia ja aurinkoenergiaa. Hieman kuitenkin siinä lämmössä oli voimat minimissä enkä jaksanut tehdä niin paljon kuin olin ajatellut. 

Kotiinpaluun jäkeen alkoi juoksukin todella varovasti ja lyhyillä kävely-hölkkälenkeillä. Keuhkot eivät vaan millään meinanneet jaksaa ja alkuvuodesta olin pariin otteeseen kuumeflunssan kourissa. Maaliskuun lopulla sain viimein aloitettua juoksun vähän säännöllisemmin ja olisiko ollut huhtikuun alkua tai puoliväliä, kun pääsin miehen työpaikan mukana ekaa kertaa tutustumaan Vauhtisammakon juoksukoulun oppeihin. Siellä kuvattiin meistä jokaisesta juoksuvideo, josta sitten saatiin palautetta tekniikan ja asennon tiimoilta. Itsellä oli parannettavaa lähes kaikessa 😀 Kädet huitoi joka suuntaan, jalat olivat liian lähellä toisiaan ja lantio roikkui alhaalla. Piti tuo video ladata tännekin, mutten saanut sitä muokattua sellaiseen muotoon, että sivusto olisi sitä hyväkynyt. Ehkä sensuuri iski näppinsä peliin 😀

Vaatetta oli alkuaikoina myös päällä hieman liikaa, tuplakerrokset, ettei vaan pääse vilu iskemään 😀 Ja tietysti omat juomatkin piti olla ettei jano yllätä kesken matkan… Noista molemmista, tuplakerroksista ja juomavyöstä, on onneksi luovuttu jo eli on opittu, että jos ulkona on +15 astetta lämmintä niin juostessa se tuntuu melken +25:ltä. 

Muutaman kerran kävin Vauhtisammakon juoksuohjauksessa tuota kautta, mutta toukokuun lopulla liityttiin sitten ihan juoksukouluun ja sillä tiellä ollaan edelleen. Joku voisi tähän sanoa, että miten sitä niin kauan pitää olla juoksukoulussa, eikö sitä nopeammin opi. Mutta voin sanoa, että tietyt asiat oppii nopeasti ja helposti, mutta joissakin asioissa ei vaan oppi mene perille. Ja vaikka menisikin, niin kyllä siellä paljon muutakin tehdään kun opetellaan tekniikkaa. Itse asiassa tekniikka jää myöhemmin aika paljon vähemmälle ja sen jälkeen perehdytään juoksuvauhteihin ja erilaisiin harjoitusmuotoihin. Tutuksi on tulleet Turun alueen kymmenet eri portaat, useat mäet ja urheilukentät lukuunottamatta pyöräteitä ja polkuja. Treeni on helppoa, kun joku muu on suunnitellut valmiiksi vauhdin ja reitin, sen kun vaan lähtee mukaan juoksemaan.

Huh hellettä!

Omalta osaltani alku oli takkuinen, mutta on sitä kehitystäkin saatu aikaiseksi. Paria keskeytystä lukuunottamatta on mennyt ihan ok. Jokaisella maaliin saakka juostulla matkalla on tehty oma ennätys. Tässä vielä listattuna mun kisajuoksut:

• Forssan Suvi-ilta 2014, 2:23:15
• Ruissalojuoksut 2014, DNF
• Kaarinan Syysmaraton 2014, 2:17:50
• Forssan Suvi-ilta 2015, DNF
• Paavo Nurmi maraton 2015, 2:09:19
• Tallinnan maraton 2015, 2:04:56
• Kaarinan Syysmaraton 2015, 2:01:40
• Turku City Run 2016, 1:58:27

Oman haasteensa juoksuun ja treeneihin on tuonut tämän kevään aikana todettu rasitusastma. Aiemmin olen kärsinyt siitepölyallergiasta joka kevät ja välillä melkein läpi koko kesän. Viime kesänä Forssassa keskeytys tuli juuri hengenahdistuksen vuoksi. Nyt olen pikkuhiljaa saanut apua astmalääkityksestä, mutta aina sekään ei vielä auta. Esimerkiksi viime viikon juoksukoulun torstain treenissä meinasi happi loppua kesken kaiken ylämäkitreenin. Pienen hetken siinä vedin happea ja otin iisimmin niin pääsin taas mukaan treeniin. Sen verran se kuitenkin vaikutti, että jalat oli ihan hapoilla eikä energiaa meinannut riittää lainkaan. Ehkä siihen vaikutti myös edellisen lauantain 32 km:n lenkki.

Tällä hetkellä katse on jo vajaan viikon kuluttua juostavassa Forssan Suvi-illan kympissä. Tarkoitus oli alunperin juosta siellä puolikas, mutta suunnitelmat muuttuivat kertaheitolla tammikuun lopulla. Oltiin viime syksynä päätetty, että lähdettäisi porukalla juoksemaan maratoni Budapestiin tämän vuoden syyskuussa, mutta sekin jää meidän osalta juoksematta. Mies bongasi Paavo Nurmi maratonin Facebook-sivuilta kisan tammikuussa, jossa voitti osallistumisen kahdelle hengelle tämän vuoden tapahtumaan. Haastoi tietysti minut. Ja koska on aina parempi mahdollisuus voittaa jotain, kun molemmat osallistuu niin haastoin omasta puolestani mieheni ja lupasin julkisesti, että jos voitan niin juoksen sen ensimmäisen maratonini jo täällä Turussa Paavo Nurmi maratonilla. No tietysti se voitto sitten osui omalle kohdalleni ja tuo lupaus oli pakko lunastaa. Ilmoittauduin maratonille ja miehen oli myön tarkoitus juosta sama matka. Hän on kuitenkin kärsinyt polviongelmista koko talven ja kevään, joten maratoni vaihdettiin puolikkaaseen hänen osaltaan. Vajaa kolme viikkoa ja se on sitten edessä, 42 km ja reilu 4 tuntia kipittelyä pitkin tuttuja maisemia Turun keskustassa, jokirannassa ja Ruissalossa. Päätavoitteena on päästä maaliin, mutta toiveissa olisi läpäistä tuo matka alle 4:30:00. Tuossa on tietysti paljon muuttuvia tekijöitä, joita ei voi tietää ennalta. Lämmin keli on ainakin omalla kohdallani osoittautunut haasteelliseksi, mutta eiköhän sekin oikealla tankkauksella saada hoidettua. Onnekseni tapahtuman jänikset on koottu itselleni tutusta porukasta, nimittäin myös tänä vuonna Vauhtisammakkolaisia on tulossa sammakkojäniksiksi 🙂 Mukava lähteä juoksemaan tutun porukan mukana. Tulen lähiviikkoina nyt kertomaan lähemmin omasta valmistautumisestani maratonille ja otan vastaan vinkkejäkin mielelläni.