Sunnuntaina aamusta lähdin käymään pitkällä lenkillä yksin. Ekaa kertaa lähdin ilman seuraa tavoittelemaan noin 30 km lenkkiä ja mietinkin miten saan itseni tsempattua loppumatkasta. Kisassa on aina muitakin juoksemassa vaikka mentäisikin omaa vauhtia. Yleensä mulla on ollut mukana mies näillä matkoilla vaikka lyhyemmät juoksenkin yksin usein. 

Aamulla oli jo yhdeksän aikaan noin 16 astetta lämmintä ja heitinkin päälle t-paidan ja shortsit ja selkään Camelbakin juomarepun. Matka taittui rennosti ensimmäiset 10-15 km ja ekan kunnon pysähdyksen tein vasta 10 km kohdalla. Eka virhe. Olisi pitänyt tankata muutakin kuin vettä ennen tuota. Tai no, olin mä kourallisen rusinoita ottanut noin 6 km paikkeilla, mutta se ei ollut riittävästi, suolaa olisi kroppa tuon lämpötilan takia kaivannut jo aiemmin. Mulla oli mukana hienoa merisuolaa pienessä Minigripissä. Eka kunnollinen pysähdyspaikka oli Turun linnanpuistossa puiden varjossa. Siinä hörppäsin kunnolla vettä, otin cashewpähkinää, rusinoita ja suolaa kaikkia. Pieni hengähdys ja matka jatkui pitkin jokirantaa kohti Tuomikirkkoa ja siitä edelleen Koroisiin. Vettä hörpin vähän väliä juostessakin, mutta seuraavan kerran tankkasin rusinaa, pähkinää ja suolaa vasta Koroisten kohdalla. Siinä penkin vieressä seistessäni, pysähtyi viereen vanhempi herra polkupyörineen, joka sanoi, että on hyvä tankata tällä kelillä jotta jaksaa. Samaan hengenvetoon kysyi kuinka monta kierrosta juoksen sitä lenkkiä. Jotkut siis juoksevat Tuomikirkolta Halistenkoskelle ja siltojen kautta ympäri tuota joen vartta pitkin. Ilme oli todella yllättynyt, kun kerroin, että mun lenkki oli alkanut Raisiosta Turun linnan kautta ja tarkoitus on juosta takaisin Raisioon. Siinä vaiheessa herra tokaisi, että sitten tankkaus onkin tärkeää olet aika sissi. Toivotti vielä hyvää lenkkiä ennen kuin lähti polkemaan kohti keskustaa. 🙂

Jatkoin lenkkiä pitkin Raunistulan suoraa kohti Satakunnantietä ja sain huomata lämpötilan kohonneen huomattavasti. Varjoa ei löytynyt enää mistään joten en päässyt aurinkoa karkuun. Seuraavan tankkauksen tein Satakunnantiellä melkein Länsikeskuksen kohdalla. Tuossa vaiheessa alkoi jo pää särkeä ja tajusin, että tankkaus on sittenkin mennyt pieleen. Jätin ensimmäisen koukkauksen tekemättä. Siinä matka jo lyheni pari kilometriä. Lisää suolaa ja nestettä, rusinoita kyytipojaksi. Sinnikkäästi jatkoin matkaa kohti Raisiota. Päänsärky yltyi ennen kuin pääsin Raision puolelle ja päätin jättää myös seuraavan koukkauksen ja myös viimeisenkin tekemättä ja juosta suorinta tietä kotiin. Oli mulla bussikorttikin mukana, mutta päätin juosta kotiin asti. Välillä oli pakko kävellä, jotta pään jomotus ei yltyisi liikaa. 

Tarkoitus oli ollut juosta 34 km lenkki, mutta loppujenlopuksi matkaa taittui 27 km ja kotiin päästyäni vilkaisin mittarista, että lämpötila oli +23, joten olin ihan tyytyväinen jo tuohonkin lenkkiin. Pidempi olisi kuitenkin ollut maratonia ajatellen parempi, sillä heinäkuun 2. pvä voi olla yhtä lämmin tai lämpimämpikin. Otetaan siis uusinta tuolle pitkälle lenkille parin viikon kuluttua niin saadaan se maaginen 30 km raja rikottua. Isot pojat on kertoneet, että vasta siinä vaiheessa jaloissa alkaa tuntua pahalta ja pääkoppa voi pettää. 

Jälkeenpäin ajateltuna niin olin jättänyt tankkaukset ennen lenkkiä jo aivan liian pieneksi. Edellisenä päivänä olisi pitänyt juoda paljon enemmän jotainmissä on suoloja ja ehkä myös syödä hieman enemmän hiilareita. Lisäksi olin aamulla jättänyt nestetankkauksen kokonaan väliin ja juonut vain pari lasillista vettä ennen lenkille lähtöä.. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa, vai miten se meni. Ensi kerralla viisaampia ja tankataankin paremmin. 

Tänäänkin pitää muistaa juoda kunnolla, on lämmin päivä tulossa. Mulla on lomaa tämä viikko ja tänään on edessä terassin pesu ja öljyämisurakka. Sen kun saa tehtyä, niin voi hakea vähän kesäkukkiakin 🙂

Ihanaa kesäpäivää kaikille, Pontuskin nauttii aamuauringosta ja voikukista 🙂