Somen käyttö puhuttaa todella paljon nykyään kaikkia. Se myös ohjaa monen elämää eri tavoin. Jotkut työskentelevät erilaisten some-kanavien parissa ja joillekin se on keino pitää yhteyttä kauempana asuvien ystävien ja perheenjäsenten kanssa sekä päivittää kuulumisia. Mutta, somesta saa paljon myös tietoa, vinkkejä ja tukea vaikka ihan tuntemattomiltakin. Somesta ollaan myös useaa eri mieltä ja joidenkin mielestä se on ihan turhaa ajanhukkaa. Joillakin some ohjaa lähes koko päivää eikä kännykästä päästetä irti edes ruokailun ajaksi tai töissä istutaan kahvitauolla nenä kiinni puhelimessa eikä enää keskustella työkavereiden kanssa. Meillä onneksi suurin osa ottaa muut huomioon ja siirtää puhelimen sivuun, jos pöydässä on muitakin. On myös paljon saatu lukea siitä miten opettajat ovat koulussa helisemässä oppilaiden kanssa, kun opetukseen ei keskitytä, koska kaveri laittaa viestiä iltapäivän menoista tai edellisillan kuulumisia.
Itselläni meinasi välillä somen käyttö ja seuraaminen käydä jo liialliseksi. Kuitenkaan en ajatellut sitä liiallisena, koska mielestäni blogia kirjoittavana minun tuleekin olla ajan hermolla ja koska blogillakin on Facebook-sivut, Twitter-tili ja Instagram-tili tulee seurattua jo senkin takia enemmän. Lisäksi mulla on Twitter-tili omalla nimelläni, mutta olen viime aikoina käyttänyt pääasiassa blogin tiliä. Snapchatiin en ole oikein vielä päässyt kiinni, ehkä johtuu siitä, etten vieläkään ole päässyt sinuiksi itseni kuvaamisen kanssa. Pitää varmaa rohkaistua silläkin saralla, sillä tuo epävarmuus kuvatessa näkyy myös kuvista, en osaa olla rento oma itseni.
Pontus sen sijaan osaa olla valokuvauksellinen, harvoin kuitenkaan pysyy paikoillaan. Tässä tarkkana odotetaan kävyn potkaisua, jotta voi juosta sen taas hakemaan, käpyfutista siis 🙂
Viime aikoina on ollut myös paljon puhetta siitä, että suomalaiset ”roikkuvat” liikaa netissä tabletin tai kännykän kautta iltaisin ja niistä tuleva sinivalo haittaa yöunta ja vaikuttaa unen laatuun. Olenkin jättänyt viimeisen tunnin ajalta näitä laitteita vähemmälle. Kuulin myös, että mun puhelimessa olisi suodatin jolla tuon sinivalon saa pois. Pitää tutkia asiaa enemmän.
Liityin mukaan Pure-treenin reilu viikko sitten alkaneeseen ryhmään. Ruokavalion aloitin tuolloin heti, mutta salitreeniin pääsin mukaan vasta lauantaina flunssan takia. Tuolla treeniryhmällä on myös oma Facebook-ryhmänsä, jossa on saanut seurata muiden innostumista heti alussa. Sieltä on myös saanut hyviä vinkkejä ruokavalion totteuttamiseen ja miten eri tavoin rajatuista aineista saa tehtyä todella herkullisia aterioita, jotka on kaikkea muuta kuin tylsiä ”diettiruokia”. Se mistä itse yllätyin, monen muun lisäksi, oli ruoan määrä joka piti päivän aikana syödä. Vähän tiukkaa meinaa välillä tehdä, että jaksaa syödä sen kaiken. Ryhmässä osataan myös nauraa omille ja saa nauraa muidenkin hassuille hieman epäonnistuneille ruokakokeiluille tai sille, miten salitreenin jälkeisenä päivänä kukaan ei pääse kävelemään rappusia kunnolla saati istumaan pytylle tukematta käsillä seinistä, kun jalat on niin arkana. Siellä myös osataan iloita muiden onnistumisista ja tsempataan toisiamme. Tuosta syystä mun mielestä some on hyvä, sieltä löytää muita, itselle tuntemattomia, joiden kanssa voi jakaa tällaisia asioita. Sieltä on myös saanut monta uutta seurattavaa ja seuraajaa Instagramiin ja mun mielestä on todella kiva seurata muiden kuulumisia sitä kautta.
Tuo treeni sitten? Alkufiilikset Pure-treenistä on todella positiiviset. Lauantaina tein treenin hauiksille, ojentajille ja yläselälle ja voin kyllä sanoa, että supersettien jäljiltä oli käden pikkuisen hellänä pari päivää. Aivan mahtava fiilis treenin jälkeen, kun on antanut kaikkensa ja on ihan poikki.
Ja olenhan mä päässyt flunssan jäljiltä lopulta myös juoksemaankin. Sunnuntaina lähdettiin miehen kanssa juoksemaan kevyttä, siis todella kevyttä lenkkiä pitkin Turun jokirantaa. Tarkoituksena oli juosta 8-10 kilsan lenkki, mutta sen verran flunssa vielä vaikutti, että mulla se jäi vain noin 5 kilsan pituiseksi, kun meinasi taas happi loppua kesken. Kävelin rauhallista tahtia takaisin autolle ja mies jatkoi vielä vähän matkaa juosten. Maanantaina pääsin ekaa kertaa pariin-kolmeen viikkoon Vauhtisammakon treeneihinkin ja onneksi siellä oli vuorossa kevennetty treeniviikko, niin jaksoin mukana ihan hyvin. Reilu viikko treeniaikaa Aurajoen yöjuoksuun, ehkä mä vielä jaksan siellä juosta 🙂
Säässä on myös viimeisen viikon aikana saatu kokea kevään ja lämmön ilmaantuminen. Tänäänkin täällä Turun seudulla oli +12 astetta työpäivän päättyessä. Työmatkapyöräily saa taas jatkua 🙂
