Mä en koskaan ole ollut kovinkaan luova tai taiteellinen, vaikka joskus ala-asteella yhdestä piirustuskilpailusta sainkin palkinnon. En kuitenkaan muista mikä tuo palkinto oli, joten mistään suuresta kisasta ja mahtavasta palkinnosta ei tainnut olla kyse. Haaveita oli jossain vaiheessa arkkitehdin tai sisustusarkkitehdin ammatista, mutta jossain vaiheessa mieli muuttui, ehkä tajusin, ettei se ihan mun juttu olisi ollut. Siihen ei olisi tainnut riittää pelkkä matematiikka, luovuus olisi ehkä ollut hyvä lisä.

Puolitoista vuotta sitten ostin itselleni uuden kameran, koska halusin opetella kuvaamaan kauniita kuvia, joita myös muiden blogeissa näkyy päivittäin. Halusin pienen ja näppärän, helposti mukana kannettavan kameran, jolla saa helposti kauniita kuvia. Sellaisen löysinkin. Halpa se ei ollut, mutta kaunis ja juuri mulle tarkoitettu. Miehen iso ja painava Nikon sai unohtua. Sitähän on niin vaikea käyttääkin, kun pitää osata säätää kaikki nippelit juuri oikein. 

Päädyin siis ostamaan monella bloggarillakin päivittäin mukana kulkevan Olympuksen PEN E-PL7:n. Alkuun se kulkikin usein mukana ja kävin kuvaamassa Naantalia ja Turkua innolla. Ajattelin, että kyllä se kuvaaminen harjoittelemalla alkaa kulkea. Ja onhan kamerassa aina niitä ihania taidesuotimia, joiden avulla kuvat saa kauniiksi jos ne ei muuten silmää miellytä. 

En sitten tiedä olenko liian kriittinen ja hätäinen. Kaiken pitäisi onnistua heti tai mielenkiinto hiipuu. Muutamia kauniita kuvia olen onnistunut saamaan, mutta ei musta mitään ammattikuvaajaa varmaan koskaan tule. Ja jotenkin tuntuu siltä, että pitäisi olla enemmän aikaa opetella miten kaikki säädöt tulee missäkin tilanteessa olla. Lomamatkoilla kamera on ostohetkestä lähtien kulkenut mukana ja sillä onkin tullut räpsittyä lukuisia kuvia, hyviä ja huonoja. Mutta eikö sitä aina ole sanottu, että harjoitus tekee mestarin? Tähän minäkin haluan uskoa. 

Mies sitten otti ja laittoi Nikoninsa myyntiin, koska ei ole viime aikoina kuvaillut sillä pahemmin, eikä jaksa kantaa sitä mukanaan reissuilla. Ja koska jos jotain myy, saa siitä aina rahaa. Tai ainakin yleensä, eikö vain? No. Nyt sitten jotenkin pääsi käymään niin, että kun rahat Nikonin myynnistä kilahtivat miehen tilille, jatkoivat ne matkaansa Olympukselle. Jaa että miksikö? No siksi, että mun Olympus tarvitsi vähän lisäosia 😀

Tilaukseen meni objektiivilisäke-setti. Siihen kuuluu makrolisäke, laajakulmalisäke ja kalansilmälisäke. Tuota viimeistä en välttämättä olisi tarvinnut, mutta koska se kuului pakettiin niin saa tulla mukana. Ehkä sillä jotain hauskoja kuvia vielä saa aikaiseksi. Ostoslistalla on vielä jonkinlainen kameralaukku tai suoja, koska tähän saakka kamera on kulkenut käsilaukussa ja se ei taida olla paras mahdollinen säilytyspaikka… Olin jo tilaamassa ihanaa Olympuksen omaa kameralaukkua, joka muistuttaa ihanasti käsilaukkua ja siihen mahtuu mukavasti kameran lisäksi kännykkä ja vaihto-objektiivi. Tällä kertaa jätin kuitenkin vielä väliin sen tilauksen. Ja lupasin miehelle, että saa lainata mun kameraa joskus jos haluaa 🙂

Ehkä täälläkin alkaa näkymään enemmän kuvia. Ja parempia kuvia 😀