Pintaremonttia, ähkypizzaa ja Paavo Nurmea
Ensimmäinen kesälomaviikko alkaa kohta olla taputeltu ja se onkin mennyt pääosin rentoutuen. Viikko alkoi pienellä pintaremontilla, kun innostuin ostamaan purkillisen maalia ja maalaamaan olohuoneen yhden seinän. Tuo seinä on viimeiset 3-4 vuotta ollut lila ja nyt se sai pintaansa paljon rauhallisemman harmaan sävyn. Miten mulla aina käykin niin, että jos lomailen yksin, eri aikaan miehen kanssa, niin keksin aina jotain remonttia kotona? Viimeksi, kun vietin talvilomaa eri aikaan, sai makuuhuone uutta väriä pintaan. Mies vaan on tyytyväinen, kun säästyy itse tuolta vaivalta. Yleensä nämä pintaremontit kyllä vaan tietävät muutakin uusimista kuin vain maalit. Vielä pitäisi nimittäin olohuoneeseen saada uudet verhot, matto ja miksei sohvakin 😀 Kuvia lupaan laittaa, kunhan saan projektia loppuun.
Kaveri valvoi maalaushommia
Olen mä kyllä tällä viikolla ehtinyt muutakin tekemään kuin vain maalaamaan. Olen käynyt juoksemassa Vauhtisammakon porukan kanssa ja omatoimisestikin, pyöräillyt salille treenaamaan ja syönyt paljon. Eilen melkein liikaakin. Tarkoitus oli eilen tankata lauantain juoksu-urakkaa varten ja tilasinkin itselleni pizzan lounaaksi. Söin siitä ehkä 1/3 ja jo siitä pienestä osasta tuli ähky. No, olinhan mä ennen sitä jo syönyt kaurapuuroa, parit smoothiet, pari paahtoleipää, vähän pähkinöitä ja juonut pari litraa vettä. Pizzasta tuli sen verran ähky, ettei meinannut illalla enää salaatti kanafileen kera upota. Tänään onkin sitten normaalimpi ruokarytmi.
Uusi Spotify Running on testattu ja hyväksi todettu
Iltapäivällä pitäisi käydä Paavo Nurmi Maratonin tapahtumakansliassa hakemassa osallistujapaketti, jotta huomenna ei tarvitse enää sitä miettiä. Samalla voisi piipahtaa jokirannassa katsomassa keskiajan markkinoiden tarjontaa, jos vaan ei saada vettä niskaan. Miehellä onkin tänään viimeinen työpäivä ennen kesälomaa ja ensi viikosta ollaankin molemmat lomalla seuraavat 3 viikkoa ja ohjelmaa on jo muutamille päiville keksitty. Sain muuten miehenkin houkuteltua mukaan juoksemaan huomenna. Se onkin hänelle jo kolmas puolimaratoni tälle vuodelle. Illalla olisi tarkoitus vain lepäillä ja ladata akkuja. Jotenkin tuo Suvi-illan epäonnistuminen on aiheuttanut mulle enemmän kisajännitystä kuin ennen. Täällä sitä istutaan melkein löysät housuissa jo nyt, vaikka startti on vasta vuorokauden kuluttua. Olin jo ajatellut, etten sen enempää hehkuta tai mainosta huomista, koska aloin jo epäillä sen tuottavan huonoa tuuria, mutta tässä sitä taas ollaan ja kerätään itselle enemmän paineita. Parempi ehkä laittaa kone kiinni ettei innostu liikaa 🙂
Mukavaa viikonloppua ja tsemppiä kaikille, jotka huomenna asettuvat lähtölinjalle joko täällä Turussa tai jossain muualla!