Ruissalojuoksut

Eilen jo vähän availin fiiliksiä ja mietteitä ennen Ruissalojuoksuja. Pääosin huolena oli kropan palautuminen edellisen viikonlopun maratonista Tallinnassa. Matkaan päätin lähteä tunnustellen jalkojen kestävyyttä ja keuhkojen jaksamista. Lopulta matka meni ihan mukavasti vaikkakaan omaa ennätystä ei tullut. Onneksi en sitä ollutkaan lähtenyt hakemaan.

Kotoa lähdin ajelemaan ajoissa kohti Ruissaloa, jossa auto jätettiin jo Ruissalon alkupäähän tai oikeammin sillan kaupungin puoleiselle rannalle. Tapahtuman järjestäjät olivat järjestäneet parkkipaikan ohjaukset ja bussikuljetuksen toiseen päähän Ruissaloa, Saaronniemeen, jossa kisa-alue sijaitsi. Juoksijoita oli paikalla runsain määrin jo tuntia ennen kympin starttia. Myös tuttuja kasvoja näkyi useita. 

Keli oli sopivan viileä, melkein kylmä ennen starttia. Sehän sopi parin edellisen juoksun hellekelin sijaan paremmin kuin hyvin. Olin kuitenkin pukenut juoksuvaatteiden päälle ylimääräisen vaatekerran, jonka riisuin vasta vartti ennen starttia. 

Lähtöalueelle päästyäni aloin etsimään katseellani tuttuja kasvoja, Vauhtisammakon jänikset olivat taas paikalla. Myös muita sammakoita näin lähdössä ja huikkailtiin toisillemme tsempit juoksuun. Oma suunnitelmani oli juosta Annin mukana tunnin vauhtia ja siitä sitten joko kevennellä tai kiristää vauhtia fiiliksen ja tuntemuksien mukaan. Ja Annin vauhdista ei vahingossa voi eksyä, sen verran kuuluvalla äänellä hän huuteli juoksijoille tunnin jäniksen olinpaikkaa ilmoitellen. 

Ensimmäiset pari-kolme kilometriä juoksin pari metriä Annin edessä ja jalat rullasivat mukavasti. Sykkeet nousi alun mäkien takia heti korkeuksiin, mutta päätin olla ajattelematta niitä sen enempää. Ventolinen olin ottanut ennen starttia ja oli se juoksussakin mukana jos sille tulisi tarvetta. Hieman ne sykkeet tasaantuivat matkan edetessä, mutta keskisyke oli silti aika korkea, mutta niin se kai kuulukin olla kympin matkalla. Jalat lämpesivät kunnolla vasta 3-4 kilometrin jälkeen ja askel alkoi rullata kevyemmin ja yritin vielä muistaa pitää kropan ylhäällä ettei lantio pääsisi putoamaan. Muutaman kerran havahduin kuitenkin siihen, että olin ”kasassa”. Onneksi huomasin itse. Ehkä se jossain vaiheessa vielä pysyy ylhäällä koko matkan, olisi se huomattavasti vähemmän kuormittavaa. 

Puolivälin paikkeilla en enää nähnyt tunnin jänistä takanani, mutta ääni kuului jossain kauempana. Tiesin, että jos mitään ihmeellisiä ei tapahdu, pääsen maaliin alle tuntiin. Ja tiesin myös sen, että ennätystä ei tule, sillä seuraavasta jäniksestä, joka juoksi maaliin 55 minuutin ajassa, ei ollut edes näköhavaintoa. Kesäkuussa juoksin ekan kymppini ja tuolloin ajaksi jäi hieman päälle 53 minuuttia. Päätin, että juoksen vielä pari kilometriä hieman vauhtia pidätellen ja sen jälkeen päästäisin vauhdin kiristymään. Kuuvannokan risteyksestä käännyttiin kohti Saaronniemeä ja siinä vaiheessa lähdin lisäämään vauhtia, viimeisen puolitoista kilometriä vauhti oli 4.40 min/km paikkeilla ja hyvältä se vielä tuntui, mitä nyt vähän meinasi pistää hengitystä ahdistamaan. Siirsin ajatuksen hengityksestä pois mielestäni ja ajattelin vain lähestyvää maaliviivaa. Parisataa metriä ennen maalia otin vielä loppukirin ja päästelin kohti maalia sen mitä jaloista vielä irtosi. 

Loppuajaksi jäi 57,29 eli noin 4 minuuttia huonompi aika kuin kesäkuussa Forssassa. Mutta olin silti tyytyväinen juoksuun, eihän maratonista ollut kuin vajaa viikko aikaa. Nyt annan kropan levätä kunnolla, käyn salilla ja teen kehonhuoltoa ennen kuin juoksukoulun syyskausi starttaa ensi viikon lopulla omalta osaltani. Yksi kisajuoksu on tälle vuodelle vielä tavoitteissa ja ilmoittautuminenkin hoidettu, Kaarinan Syysmaratonille lähden vielä kympin matkalle mukaan.

Eilisen juoksun data vielä tässä:

• aika 0:57:29
• matka 10, 08 km
• keskisyke 174 bpm
• keskivauhti 5:47 min/km
• kulutus 504 kcal

Ruisriikin starttia pääset seuraamaan myös tästä, mieheni kuvaamasta pätkästä https://www.youtube.com/watch?v=84-yUAaa9j8