10. Päivä
Päivä 10. Aamu alko hyvin hitaasti, koska olin niin väsynyt siitä vanhainkoti keikasta. Pitkitin nousemista niin paljon, että kiire meinas loppujen lopuksi tulla 😅 Oli kyllä väsymyksestä huolimatta kiva työvuoro!
Ajattelin kirjottaa pieni update omasta voinnista tällä hetkellä.
Voin paljon paremmin kuin esim. viikko tai kaks sitten. Todennäköisesti kiitos lääkkeiden.
Edelleen on ahdistuneisuuden tunnetta ajoittain, mutta ne on paljon helpompia kontrolloida päivän aikana. Iltaisin tunne on hieman vahvempi, koska kerkeen ajatteleman liikaa. Edelleen ajatukset eskaloituu pahimpaan mahdolliseen tulokseen. ”Mitä jos ja mitä jos”…. Omien asioiden hoitaminen on edelleen vaikeaa mutta siinäkin ollaan ihan pikkasen pikkasen parempia kun viimeksi. Saan kirjaimellisesti hoidettu yksi asia kerralla.
Ruokahalua on, mutta ruuan tekeminen on edelleen hankalaa. En tiedä onko tää vaa tämmönen mun juttu vai pystyykö muutkin samaa diagnoosia kärsivät samaistumaan. On ollut paljon helpompaa ostaa valmisruokia kuin tehdä itse. Oon kyllä tehny ruokaa viikon aikana, mutta teen mielummin paljon kerralla niin ei tarvi sitä stressata esim. seuraavana päivänä.
Eli parempaan suuntaan menossa!
Kuulin tänään töissä, että jollain ei ole rahaa edes ruokaan ja olin hieman shokissa. Miten Suomessa on semmoinen tilanne edes mahdollista, että ruokaan ei ole varaa. Tai no ehkä rahat menee muuhun niinku esim. tupakkaan, alkoholiin tai laskuihin. En tiedä kyseisen henkilön taloudellisesta tilanteesta mitään, mutta kyllä ihmettelin asiaa. Tiedokseni tuli, että tuollainen tilanne ei olekaan niin harvinaista Suomessa kuin luulin. Monet ihmiset kärsii samasta asiasta. Yh- vanhemmat, eläkeläiset, opiskelijat, pienituloiset ja lista jatkuu pitkälle. En avaa tätä teemaa tätä enempää kun asia on niin laaja, mutta niinku mainitsin niin en käsitä miten voi näin kehittyneessä maassa kuin Suomessa ja vielä hyvinvointi valtiossa olla tämmöstä ongelmaa… Elämme kyllä vaikeita aikoja, joten voima hali kaikille ❤️
Rakkaudella,
Yksi Päivä Kerralla