9. Päivä

Nyt voin sanoa, että pitkästä aikaan päivä jolloin ei oo ahdistanut ollenkaan!! Vitsi kun se tuntuu niin hyvälle. Ei alakuloisuutta, itkuisuutta tai ahdistuneisuutta. Päivä vaan meni hyvin ! Mietin, että auttoiko lääkeannoksen nosto näin paljon ja näin äkkiä vai paluu arkeen? En usko, että huonoja päiviä ei tule enään mutta tänään oli kyllä taas päivä täynnä pieniä voittoja ❤️

Aamu alko palaverilla niin olin siellä paikan päällä ensimmäisenä ja päätin keittää kahvia ja laittaa pientä purtavaa työkavereille. Se jo toi hyvän fiiliksen! Palaverissa käytiin kesään liittyviä asioita ja paljon muuta tärkeätä läpi niin ei ollut aikaa ajatella muuta. Ja oli myöskin ihanaa nähdä pitkästä aikaan kaikki mun työkaverit. Palaverin jälkeen menin toiseen duuniin kokeilemaan taas millasta on hoitoalalla nykyään. Tiedän, että ei saa heti ajaa itteeni loppuun, mutta ehkä mä kaipasin sitä. Vähän vaihtelua arkeen.

Oon siis ollut vajaa kaksi vuotta sitten vanhainkodissa töissä ja ajattelin koittaa yhtä vuoroa. Oon aina tykänny tehdä ikäihmisten kanssa töitä. Erilaiset tarinat, sanonnat sekä kommentit mitä heiltä kuulee 😂 Välillä niitä saa ihmetellä mutta he on elänyt niin eri aikaa, niin ei voi olettaa, että heijän ajatusmaailma on sama kuin meijän.
Tärkeintä mulle on siinä työssä, että he tietävät mun kuulevan ja näkevän heijät. Kohtelen heitä kunnioituksella. Koen, että monet luulee vanhusten tarvitsevan aina kauheasti kaikkea askartelua ja erilaista virikettä. Mutta paras virike mun kuuden vuoden työkokemuksella on ollut keskustelu. En tällä meinaa, että jumpat jätettäisi pois. Nekin on tärkeitä, mutta usein he ovat vaan niin väsyneitä ja kaipaavat vaan juttu kaveria.

Vuoro vanhainkodissa meni kivasti. Työ on raskasta mutta aika meni nopeasti työtä tehdessä!😊 Kunnioitusta jokaiselle joka tekee kyseistä työtä! Työ ei ole aina helpointa mutta teette tärkeetä työtä!

Rakkaudella,

Yksi Päivä Kerralla