Päivä 10. Aamu alko hyvin hitaasti, koska olin niin väsynyt siitä vanhainkoti keikasta. Pitkitin nousemista niin paljon, että kiire meinas loppujen lopuksi tulla 😅 Oli kyllä väsymyksestä huolimatta kiva työvuoro!

Ajattelin kirjottaa pieni update omasta voinnista tällä hetkellä.

Voin paljon paremmin kuin esim. viikko tai kaks sitten. Todennäköisesti kiitos lääkkeiden.
Edelleen on ahdistuneisuuden tunnetta ajoittain, mutta ne on paljon helpompia kontrolloida päivän aikana. Iltaisin tunne on hieman vahvempi, koska kerkeen ajatteleman liikaa. Edelleen ajatukset eskaloituu pahimpaan mahdolliseen tulokseen. ”Mitä jos ja mitä jos”….             Omien asioiden hoitaminen on edelleen vaikeaa mutta siinäkin ollaan ihan pikkasen pikkasen parempia kun viimeksi. Saan kirjaimellisesti hoidettu yksi asia kerralla.
Ruokahalua on, mutta ruuan tekeminen on edelleen hankalaa. En tiedä onko tää vaa tämmönen mun juttu vai pystyykö muutkin samaa diagnoosia kärsivät samaistumaan. On ollut paljon helpompaa ostaa valmisruokia kuin tehdä itse. Oon kyllä tehny ruokaa viikon aikana, mutta teen mielummin paljon kerralla niin ei tarvi sitä stressata esim. seuraavana päivänä.

Eli parempaan suuntaan menossa!

Kuulin tänään töissä, että jollain ei ole rahaa edes ruokaan ja olin hieman shokissa. Miten Suomessa on semmoinen tilanne edes mahdollista, että ruokaan ei ole varaa. Tai no ehkä rahat menee muuhun niinku esim. tupakkaan, alkoholiin tai laskuihin. En tiedä kyseisen henkilön taloudellisesta tilanteesta mitään, mutta kyllä ihmettelin asiaa. Tiedokseni tuli, että tuollainen tilanne ei olekaan niin harvinaista Suomessa kuin luulin. Monet ihmiset kärsii samasta asiasta. Yh- vanhemmat, eläkeläiset, opiskelijat, pienituloiset ja lista jatkuu pitkälle. En avaa tätä teemaa tätä enempää kun asia on niin laaja, mutta niinku mainitsin niin en käsitä miten voi näin kehittyneessä maassa kuin Suomessa ja vielä hyvinvointi valtiossa olla tämmöstä ongelmaa… Elämme kyllä vaikeita aikoja, joten voima hali kaikille ❤️

Rakkaudella,

Yksi Päivä Kerralla

Nyt voin sanoa, että pitkästä aikaan päivä jolloin ei oo ahdistanut ollenkaan!! Vitsi kun se tuntuu niin hyvälle. Ei alakuloisuutta, itkuisuutta tai ahdistuneisuutta. Päivä vaan meni hyvin ! Mietin, että auttoiko lääkeannoksen nosto näin paljon ja näin äkkiä vai paluu arkeen? En usko, että huonoja päiviä ei tule enään mutta tänään oli kyllä taas päivä täynnä pieniä voittoja ❤️

Aamu alko palaverilla niin olin siellä paikan päällä ensimmäisenä ja päätin keittää kahvia ja laittaa pientä purtavaa työkavereille. Se jo toi hyvän fiiliksen! Palaverissa käytiin kesään liittyviä asioita ja paljon muuta tärkeätä läpi niin ei ollut aikaa ajatella muuta. Ja oli myöskin ihanaa nähdä pitkästä aikaan kaikki mun työkaverit. Palaverin jälkeen menin toiseen duuniin kokeilemaan taas millasta on hoitoalalla nykyään. Tiedän, että ei saa heti ajaa itteeni loppuun, mutta ehkä mä kaipasin sitä. Vähän vaihtelua arkeen.

Oon siis ollut vajaa kaksi vuotta sitten vanhainkodissa töissä ja ajattelin koittaa yhtä vuoroa. Oon aina tykänny tehdä ikäihmisten kanssa töitä. Erilaiset tarinat, sanonnat sekä kommentit mitä heiltä kuulee 😂 Välillä niitä saa ihmetellä mutta he on elänyt niin eri aikaa, niin ei voi olettaa, että heijän ajatusmaailma on sama kuin meijän.
Tärkeintä mulle on siinä työssä, että he tietävät mun kuulevan ja näkevän heijät. Kohtelen heitä kunnioituksella. Koen, että monet luulee vanhusten tarvitsevan aina kauheasti kaikkea askartelua ja erilaista virikettä. Mutta paras virike mun kuuden vuoden työkokemuksella on ollut keskustelu. En tällä meinaa, että jumpat jätettäisi pois. Nekin on tärkeitä, mutta usein he ovat vaan niin väsyneitä ja kaipaavat vaan juttu kaveria.

Vuoro vanhainkodissa meni kivasti. Työ on raskasta mutta aika meni nopeasti työtä tehdessä!😊 Kunnioitusta jokaiselle joka tekee kyseistä työtä! Työ ei ole aina helpointa mutta teette tärkeetä työtä!

Rakkaudella,

Yksi Päivä Kerralla