Mitä vuosi 2020 oikein opetti?

Niin se on nyt 2020 ”koronavuosi” ohi. Onneksi, miettii varmaan aika moni meistä. Vaikka tämä poikkeuksellinen vuosi ei ollutkaan omaa elämääni eniten mullistanut vuosi (niitä olivat eron vuosi ja vuoden kun lapset syntyi), niin kyllähän tässä on kaikenlaista joutunut opettelemaan ja käymään läpi.

Sanonta kuuluu, että ”Siperia opettaa” ja moni onkin tainnut viime vuonna käydä läpi sitä omaa ”siperiaansa”. Mitäpä sitä jäi 2020:sta käteen?

Tukiverkko on yksinhuoltajan tärkein voimavara

Olen kyllä kertonut varmaan jo useaan otteeseen siitä, miten tärkeää on olla tukiverkkoja ympärillä. Yksin on vaikea tässä maailmassa lasten kanssa pärjätä.

Itselläni on ollut onni, että vanhemmista ja kavereista on aina löytynyt sitä apua, jotta saa sitä omaa laatuaikaa ja apua kaikin tavoin.

Mutta kyllähän tukiverkon rooli on korostunut nyt, kun sitä ei tavallaan voinut hyödyntää fyysisesti. Piti olla välillä erossa muista kuin omasta perheestä ja silloin sitä, oli aika yksin. Kyllä niiden ihmisten merkitys vaan nousi omissa silmissä. Toisaalta oli myös surullista ja pelottavaakin huomata, että toisaalta sitä on loppupeleissä aika yksin.

Ratkaisuja löytyy aina

Aina hädän keskellä tai stressissä helposti rupeaa ajattelemaan, että miten tästäkin muka selviää. Mutta kyllähän sitä kaikesta aina selviää ja ne ratkaisut löytyy.

Olen itsekin kokenut elämässäni vaikka mitä, joten tämän pitäisi olla jo tiedossa ja sisäistetty. Mutta niin vain tänäkin vuonna olin välillä sitä mieltä, että mikään ei tule onnistumaan.

Ehkä ne ratkaisut ongelmiin ei aina näytä siltä, miltä haluaisi, mutta kyllä tämä elämä vain kantaa…tavalla tai toisella.

Olen melkoinen lukuhiiri

Olen aina tykännyt lukea. Lukeminen on ollut tärkeässä osassa elämääni ja olen lapsetkin pyrkinyt opettamaan siihen, että kirjallisuus avaa uudenlaisia ovia.

Mutta olen kyllä yllättynyt miten paljon tänä vuonna tuli luettua. Ja varsinkin siitä, miten tärkeä henkireikä lukeminen tai äänikirjojen kuuntelu on ollut.

Tuntuu myös, että olen ryhtynyt paljon monipuolisemmaksi lukijaksi. Nyt menee melkein mikä tahansa ja lapset välillä nauraakin, että äippä lukee vaikka muropaketin kantta.

Itsestä huolehtiminen auttaa myös muita

On tärkeää ylläpitää yhteisöllisyyttä ja on ikävä huomata, että jotkut ihmiset tuntuvat ajattelevan vain sitä omaa napaansa. Jos jokin asia ei heitä kosketa, tuntuu heille olevan ylitsepääsemätöntä auttaa muita.

Mutta olen huomannut myös sen, että jos itsestään ei pidä huolta, ei niitä voimia jää juuri auttaa toisiakaan. Olin välillä melkoisessa flunkissa ja tuntui etten jaksanut oikein syödä hyvin tai ottaa aikaa levätä. Silti yritin auttaa lapsia, pitää huolta naapurin mummosta ja niin edelleen.

Mutta tuntui etten kuitenkaan ollut hirveästi edes avuksi. Heti kun ryhdyin keskittymään niihin omiin valintoihin, syömään terveellisesti ja liikkumaan riittävästi, energiataso kohosi ja olin paljon parempi apu läheisille ja äiti lapsilleni.

Nämä opit kun muistaisi varmasti tänäkin vuonna. Toivotaan, että vuosi 2021 on meille kaikille opettava, mutta ehkä hieman rauhallisempi!