Voiko työn, opiskelun ja äitiyden yhdistää?

Melko pian eron jälkeen päätin rentoutua (heh, heh) hakemalla opiskelemaan.

Olin halunnut jatkaa opintojani jo jonkin aikaa, jotta urakehitys pysyisi kohdillaan. Esikoisen syntymä pätkäisi nuo ajatelmat aikanaan, mutta eron tultua päätin tarttua härkää sarvista ja suuntasin koulun penkille.

Minulla ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta jättäytyä ihan vain opiskelija-arkeen. Yksinhuoltajana kulut on melkoiset ja vaikka lähipiiriltä saakin apua, myös rahallisesti, halusin silti pysyä itsenäisenä. Niinpä päätin yhdistää opiskelun ja työn – ai niin, ja äitiyden.

Ei ehkä se rentouttavin päätös elämässä, mutta muistelen silti sitä kiirettä tietyllä lailla kiitollisena.

Kun sitä juoksi vähän pää kolmantena jalkana vuodenpäivät, ei ihan moni juttu enää hetkauta.

Mitä sanoisin opiskelun, työn ja äitiyden yhdistämisestä? Jos jotain vinkkejä omien kokemuksien pohjalta voisin jakaa, niin ne olisivat:

Tee selkeät ja realistiset aikataulut – oma pahin moka on ollut yliarviointi, joka on todella paha tapa saada itsensä palamaan loppuun.

Olen opetellut tuntemaan omat rajat sen suhteen, mitä pystyn saavuttamaan

Hyödynnä koulun, ystävien ja työpaikan antama apu – apua kyllä on olemassa, kunhan sitä vain osaa pyytää ja etsiä.

Esimerkiksi monet oppilaitokset ovat onnistuneet tarjoamaan erilaista apua, olipa kyse sitten tutoreista tai etä-opintomahdollisuuksista.

Lähipiiristä pitäisi löytyä henkilöitä, jotka voivat auttaa (ja jos ei, niin kannattaa miettiä lähipiirin uusimista!) ja työpaikallakin ollaan kyllä monesti joustavia.

Priorisoi unensaanti – opiskelun ja työn tekeminen vaatii ihan oikeasti sitä unta ja pienten lasten äitinä turvauduin välillä päiväuniin. Yön yli pänttääminen ei todellakaan tee hyvää opiskelijaa, äitiä eikä työntekijää.

Kyseessä on siis omasta mielestäni vain ja ainoastaan järjestelykysymys saada homma toimimaan.

Toimiko se itsellä alusta alkaen? Ei todellakaan!

Kuten sanoin, kuvittelin lukevani tenttikirjat tunnissa ja jaksavani töiden jälkeen kirjoittaa vielä muutaman esseen. Kun sitten vihdoin tajusin ruveta aikatauluttamaan realistisesti, alkoi opinnot sujumaan oikeastaan nopeammin. Ymmärsin myös vetää rajat – en ottanut jokaista ylityömahdollisuutta, sillä tiesin, että se olisi opinnoilta pois.

Ihminen voi kuitenkin olla monta eri roolia samaan aikaan, jos niin vain päättää!