Helsinki Beer Festival -tunnelmia
Palataan ajassa pari viikkoa taakse päin. Piipahdin lauantaina 5.4. Kaapelitehtaalla Helsinki Beer Festival –tapahtumassa maistelemassa uutuusoluita. Kuvia tuli kerrankin napsittua oikein olan takaa, sillä olin aloittanut päivän Teurastamon maalaistentorilla ja ostanut vahingossa kameralaukun täyteen porkkanoita ja punajuuria.
Saavuin paikalle heti puolen päivän aikaan messujen avauduttua, joten merikaapelihallissa ei tarvinnut tungeksia ihmisjoukoissa eivätkä kyypparitkaan myyneet ei-oota. Illemmalla tapahtumassa olisi kaiketi ollut jotain esiintyjiä, mutta niistä en ollut kiinnostunut. Halusin bisseä ja safkaa.
En ollut ehtinyt tutustua messujen tarjontaan etukäteen ollenkaan. Siksi hankin ensin alkuun listan tarjolla olevista herkuista sekä aiemmin hyväksi havaitun tuumausjuoman suunnittelua siivittämään. Sellainen löytyikin Oluthuone Leskisen tiskiltä, jossa tuoppiin sujahti Norjalaisen Nøgne-ø –panimon IPAa. Samalla oli hyvä tilaisuus onnitella vuoden olutravintolaksi valittua Oululaista Leskistä. Olen vieraillut ravintolassa pari kertaa ja täytyy sanoa, että palkinto meni kyllä hyvään osoitteeseen. Onnea Leskiselle vielä näin virtuaalisestikin.
Olen aiemminkin maininnut, että Indian Pale Ale eli IPA –tyyppiset oluet ovat suosikkejani. IPAt ovat vahvasti humaloituja aleja, joissa on korkea alkoholiprosentti. Oluttyyppi kehiteltiin alunperin kestämään pitkä merimatka Britanniasta sen tuolloiseen siirtomaahan Intiaan, mistä siis oluttyypin nimikin on peräisin. Maku vaihtelee humalalajikkeesta riippuen täyteläisen makeahkosta sitruksiseen ja greippiseen raikkauteen. Jälkimaku on useimmiten miellyttävällä tavalla katkera.
Nøgnen IPAa ei ole pitkiin aikoihin näkynyt pääkaupunkiseudun hanoissa, mutta nyt sitä on jälleen alkanut putkahdella esiin (bongattu esim. Gastropub Stone’sista). Suosittelen testaamaan, kyseessä on täyteläinen ja hedelmäinen herkku. Etenkin jos IPAt eivät ole entuudestaan tuttuja, tästä on hyvä aloittaa tutustuminen.
Helsinki Beer Festivalin teemana olivat tänä vuonna hollantilaiset oluet ja alankomaiden edustus oli keskitetty kätevästi toiseen kerrokseen ja yhden baaritiskin ääreen. Halusin tietysti kokeilla jotain hollantilaista IPAa ja baarimikko suositteli maukasta Reuz IPAa. Kyseessä on kauniin punaruskea, maultaan raikkaan hedelmäinen mutta silti täyteläinen ja jopa aavistuksen karamellinen olut, jossa on miellyttävä humalainen jälkipuraisu.
Yläkerrassa sijaitsi myös valtaosa tapahtuman ruokatarjonnasta. Bryggeri Helsingin väki oli tuunannut ravintolan annoksista street food –henkisiä pikkusyötäviä. Chorizo Hot Dog oli nappivalinta Reuz IPAn kaveriksi: pehmeä, maistuva ja juuri oikealla tavalla suolaisenmakea sämpylä, mausteinen makkara ja herkulliset lisukkeet. Korianterissa ei oltu pihistelty. NAM!
Olin jo etukäteen luvannut itselleni, että maistelisin muutakin kuin pelkkää IPAa. Jotain ihan muuta löytyikin sitten Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan tiskiltä, kun rohkaisin mieleni ja maistoin pääsiäismarkkinoille lanseerattua Kievari Mämmi Stoutia. Tuhdit ja maltaiset stoutit kun eivät varsinaisesti ole suosikkioluitani. Odotin makeahkoa ja mausteistakin makumaailmaa, mutta yllätyksekseni oluessa ei ollut makeutta juuri laisinkaan. Mämmi Stout oli mukavan paahteinen ja aromikas, mutta kuitenkin raikas. Mämmin makua erotin juuri sopivasti. Tarjoilulämpötila oli messuilla ehkä aavistuksen liian viileä, joten pikkuisen lämpimämpänä oluen makumaailma on varmasti vielä paljon rikkaampi. Veikkaan, että Mämmi Stout sopii erinomaisesti pääsiäispöytään niin tuhtien liharuokien kuin suklaisten jälkiruokienkin kaveriksi.
Laitilan tuoteoppaassa oli hauska juomahoroskooppi, joka suositteli minulle Into-lonkeroa. En ole tästä suosituksesta nyt aivan vakuuttunut, mutta tunnistan kyllä itseni kuvauksesta, jonka mukaan muutun parin tuopposen jälkeen maailmoja syleilevän innokkaaksi seuranaiseksi…
Noin viidennen oluen kohdalla alkoi taas tehdä mieli jotakin syötävää, niin kuin olutta maistellessa usein tapaa tehdä. Suunnistin takaisin yläkertaan ruokakojut mielessäni ja sorruinkin ostamaan annoksen ”aitoa hollantilaista pubiruokaa” vitosella. Settiin kuului makkaranpätkä, uppopaistettua juustoa ja viisi ”bitter ballia,” joita myyjä kutsui lihapulliksi, mutta jotka käytännössä muistuttivat jotain kastikemaista, sileää muhennosta palleron muotoon friteerattuna. No, koko setti tuli toki vedettyä naamaan, mutta valitettavasti ainoastaan friteeratusta juustosta jäi kerrottavaa jälkipolville.
Omituisehkon safkan nauttimista edesauttoi kylkeen ostettu olunen. Hollantilaisten oluiden tiskillä ei ollut jonoa ja lähestyin tiskiä mielessäni kriek, eli perinteinen kirsikkaolut. Semmoista ei ollut tarjolla, mutta baarimike suositteli Jantjes-panimon Udens Kersenbieriä. Kyseessä on raikas ja hennosti kirsikkainen hedelmäolut, josta puuttui paitsi kriekille tyypillinen makeus, valitettavasti myös täyteläisyys. Ratebeer-sivustolla haukutaan tätä olutta suorastaan vetiseksi, mutta siitä en sentään ole samaa mieltä. Raikkaiden hedelmäoluiden ystäville tätä voi kyllä suositella. Ja näköjään myös uppopaistettujen asioiden ruokajuomaksi.
Vierailin Helsinki Beer Festivalilla nyt ensimmäistä kertaa ja kaiken kaikkiaan tapahtumasta jäi niin sanotusti hyvä maku suuhun. Meinasin itse asiassa skipata koko festivaalin, koska lipunhinta oli mielestäni säädetty vähän yläkanttiin, mutta onneksi edellisenä aamuna sähköpostiin tipahti Grouponilta tarjous, jolla lipun sai puoleen hintaan. Sijoitin näin säästyneet rahat luonnollisesti oluisiin.