Hopealusikasta koruksi
Osallistuin alkuviikosta kultaseppä Tuukka Ahosen vetämään hopeakorutyöpajaan. Työpajaan kehotettiin tuomaan mukana omia materiaaleja, kuten hopea- tai alpakkalusikoita. Saatavilla oli toki myös hopealevyä ja hopealankaa sekä erilaisia lasihelmiä ja muita tykötarpeita.
Etsin kuumeisesti ala-asteen hiihtokilpailuista saamiani palkintolusikoita, jotka olisin silmää räpäyttämättä uhrannut korutyöpajan materiaaliksi, jos vain olisin ne jostain löytänyt. (En ollut mikään mestarihiihtäjä, mutta pienessä kyläkoulussa palkinnoille pääsi muistaakseni vähän vähemmälläkin yrittämisellä). Kummilusikoitani en sentään tohtinut panna kappaleiksi, vaikka niistä olisi kyllä saanut hienot korvakorut.
Yksittäisiä hopealusikoita voi toki löytää edullisesti esimerkiksi kirppareilta. Vielä edullisempaa on alpakka, josta siis voi myös tehdä koruja. Itse päädyin lopulta ostamaan kaksi eriparista alpakkalusikkaa Kurvin Fidasta. Toinen niistä oli ollut köydenvetokilpailun palkintona vuonna 1953.
Korujen valmistus alkoi suunnittelulla. Mietittiin mikä osa lusikasta haluttiin käyttää ja minkälainen koru siitä haluttiin tehdä.
Tämän jälkeen alkoi sahaaminen, terävien kohtien hiominen ja tarvittavien reikien poraaminen. Mikäli koruun halusi taivutella lenkkejä tai tehdä vaikkapa sormuksen, metallia piti kuumentaa kaasupolttimella, jotta se ei taivutettaessa murtuisi.
Taivutteluun, kuten muhinkin työvaiheisiin oli tarjolla runsaasti erilaisia työvälineitä. Poltettu ja valmiiksi taivuteltu koru laitettiin noin kymmeneksi minuutiksi kuumaan sitruunahappoon, jotta se puhdistuisi. Tämän jälkeen vuorossa oli vielä valmiin korun kiillotus ja pesu.
Noin kahden ja puolen tunnin aherruksen jälkeen olin saanut aikaiseksi kaksi riipusta ja yhden peukalosormuksen. Helyjen hinnaksi tuli yhteensä seitsemän euroa, eli kirpparilta ostettujen lusikoiden hinta.
Korujen työstäminen oli pääpiirteissään todella helppoa ja hauskaa. Ahonen auttoi vaikeammissa työvaiheissa, kuten metallin kuumentamisessa ja reikien poraamisessa.
Tummuneista ja vaatimattoman oloisista lusikoista kuoriutui hengästyttävän kauniita koruja. Kannattaa siis penkoa kirppareita ja mummojen varastoja, niistä voi löytää kelpo materiaalia korukokeiluihin.
