Rahako ratkaisee?

Hesarin deittitoimittaja kirjoittaa tänään siitä kuinka naiset hakevat varakasta miestä ja kommentoijat tietysti komppaavat.

Suomalaiset naiset etsivät tietyn tulotason miestä, mutteivät välttämättä itse tiedosta sitä, kirjoittaa toimittaja Kyösti Niemelä kolumnissaan.

Ikivanha aihe, eikä sillä ole mitään väliä moniko nainen sanoo että ei etsi, silti nämä miehet tietävät paremmin. Toisaalta ehkä on helpompi todeta, että rahasta se johtuu ettei naista löydy, eipähän tarvi miettiä ikäviä ja sitä että olisko omassa persoonassa jotain muutakin kehitettävää. Omaa tuttavapiiriä skannaillessa näyttää vahvasti siltä että raha ei merkkaa juurikaan. Yksi entinen työkaverini valitsi miehen noilla kriteereillä, muiden kohdalla muut ominaisuudet on ilmeisesti painaneet enemmän.

Olen aina ollut siinä kuvitelmassa, että mulle raha ei todellakaan ole niiden ykköskriteerien joukossa. Ei (hypoteettisessa) parinvalinnassa, ei uravalinnassa eikä edes yksittäisen työpaikan tai -tehtävän valinnassa. Joo, se on välttämätöntä ja joo, enkä panis pahakseni jos voittaisin lotossa miljoonia, mutta lähes kaikissa valintatilanteissa joku muu ominaisuus on tärkeämpi.

Kevättalvella päädyin nettitreffeille tyypin kanssa (hän oli muuten varsinainen juha88: kuva oli noin 10 vuotta vanha, pituus oli 10 senttiä kerrottua vähemmän ja painoa 10 kiloa enemmän… no ei se niin justiinsa ilmeisesti ole). Oli muuten ihan mukavaa, mutta minua jäi mietityttämään se, että tyyppi oli työtön, ollut jo pitkään eikä hänellä ilmeisesti ollut aikomustakaan tehdä mitään asian suhteen. Päivät meni pelaillessa ja kavereiden kans hengatessa.

Tässä kohti mietin hetken, että rahako on nyt se mikä taustalla mun fiiksiä ohjaa, mutta sitten totesin että ei kuitenkaan. Hitto, yrittäjänä mun tulot vaihtelee tosi paljon, eikä siitä ole niin kauhean kauan kun tienasin vähemmän kuin mitä sosiaalituilla olis saanu.

Kyllä se oli kuitenkin se, että meillä oli täysin erilainen suhtautuminen työhön, ja sen rooliin elämässä. Mulle työ on tapa ilmaista itseäni ja siten se on mulle melkein elämä. Ymmärrän oikein hyvin että kaikille asia ei ole näin ja on mun puolesta ihan ok että joku käy töissä vaan saadakseen rahan elämiseen, sikäli kun minun hyväksymisellä on kenellekään mitään väliä. On aivan ymmärrettävää, että työttömyysjaksoja voi tulla ja ne voi venyä, ja sekin että jättäytyy tietoisesti työttömäksi tehdäkseen vaikka jotain vapaaehtoistyötä mitä pitää tärkeänä, mutta näköjään tässä meni ymmärryksen raja mun kohdalla.

Tarina päättyi tosin sillä tavalla onnellisesti, että muutama päivä treffien jälkeen hän laittoi viestin, että en ollut oikein ”sytyttänyt”.

Mitäpä mietitte rahan merkityksestä seuranhakumarkkinoilla?

P.S. Kerran jossain Suomi24:n profiilissa joku oli asettanut ihannenaisen tuloille rajaksi 20 000-40 000 e vuodessa. Hän ehkä etsi naista, joka etsii parempituloista miestä.