Miten nää näin kääntyy?

Tapaus 1:
Tuttava oli laittanut puoli viideltä perjantain ja lauantain välisenä yönä viestin, että hänellä panettais (meillä ei siis ole ollu mitään sutinaa koskaan). Vastaan aamulla herättyäni, että jaha, ja että jatkossa ei ole pakko tiedottaa aina jos panettaa. Henkilö ymmärsi vinkin (!) ja muutaman seuraavan päivän kommunikaatio menikin sitten linjoilla ”olen niin häpeissäni siitä että lähetin sinulle aamuyöviestin”. Ja minun piti sitten lohduttaa ja kertoa että kaikille sattuu mokia ym.

Tapaus 2:
Tuttava peruuttaa sovitun tapaamisen. Vastaan että ok, mutta en pidä siitä että mulle tehdään toistuvasti ohareita. Tuttava valittelee, kuinka on harmistunut itseensä kun joutuu perumaan ja kuinka muutenkin on vaikeaa nyt. Lopulta sitten lohdutan häntä kun hänelle tuli paha mieli toimittuaan huonosti minua kohtaan.

Tiedän kyllä että olen ihmissuhteista suunnilleen yhtä pihalla ku murrosikäinen tynnyrissä kasvanut poika, mutta miten nää nyt näin menee? Onko tää merkki jostain yliempaattisuudesta vai mitä helvettiä nyt taas?