Oon vähän itselleni oudossa tilanteessa. Oon tapaillu yhtä tyyppiä nyt muutaman kerran, enkä jotenkin saa sanottua hänelle, että en ole oikein kiinnostunut enemmästä. Itse asiassa tiesin jo heti alusta alkaen että hän ei kiinnosta minua, mutta kun hänen viestinsä oli ihan kivan oloisia ja tavatessa hän itsekin, niin en ole jotenkin saanut kieltäydyttyä.

Hän ei viehätä minua ulkoisesti. Luulen, että just siksi en saa sanottua. Ja se on noloa, koska tiedän että mullakin on ulkoiset puutteeni. 

Aiemmin mulle ei oo ollu mikään ongelma sanoa – jopa nätisti! – että kiitos ei, mutta nyt se ei jotenkin tunnu onnistuvan.

Tää on ihan ku Siskonpedin sketsistä: jos tilanne ei äkkiä muutu, niin kohta oon naimisissa kanssaan, ”kun en nyt jotenki saanu sanottua ei”. Tervetuloa häihin. 

P.S. Tää oli nyt sitte se sadas postaus. Blogisynttäreihin on vielä reilu kaks viikkoa.