Tajusin tuossa joitakin kuukausia sitten, että hyvin todennäköisesti en tule koskaan saamaan omia lapsia. Ei sillä, että missään vaiheessa olisin kovin aktiivisesti halunnutkaan, mutta ei mulla ole ollut tilannetta missä asiaa olisi oikeasti pitänyt miettiä. Näin 36-vuotiaana alkaanee hedelmällisyys kuitenkin olemaan sitä luokkaa että ei sitä tartte enää miettiäkään.

Lisäksi musta on alkanu tuntua, että en minä tule koskaan saamaan mitään perinteistä parisuhdettakaan.

Erityisesti tuo lapsiasia ahdistaa minua aika paljon. Ehkä eniten se, että en päässyt itse päättämään lapsettomuudesta vaan ajauduin tähän tilanteeseen. Ei siis VELA vaan OPLA. Mulla on ollu aikuisikänäni yksi vakituinen ja pidempiaikainen parisuhde, ja vaikka silloinen tyyppi olisikin halunnut lapsia, niin luojan kiitos me ei niitä silloin tehty. En olis ollut valmis kantamaan vastuuta kenestäkään silloin.

Mun keino selvitä tuosta ahdistuksesta on pysytellä mahdollisimman kaukana näistä ahdistusta aiheuttavista asioista. Kun meen leffaan, en takuulla mene katsomaan romanttisia komedioita tai lapsiperhearjen kuvauksia. Kun luen blogeja, en lue vauvojen hankkimista tai niiden kanssa elämistä käsitteleviä blogeja jne. Eikä niiden perheellisten kavereiden kanssakaan tule kovin paljoa hengattua.

Viime aikoina tää väistely on vaan alkanu tuntumaan tosi vaikealta. Koko kesän fb tarjoili erilaisia kavereiden kavereiden hääkuvia tai vauvamasuja. Koska kesä ilmeisesti on sitä aikaa. Nyt parin kuukauden aikana tuttavapiirissä on kaksi ihmistä tullut isovanhemmaksi. Ja sitten pitää jaksaa kuunnella ja söpöstellä ja katsoa kuvia ja onnitella vaikka mieli tekisi vaan huutaa että älä puhu mulle tästä ja vie nuo kuvat pois. Enkähän mä niin voi kavereille tehdä.

Ahistaako tää sinua rakas oletettu lukija yhtään vai ootko niin nuori että kaikki on vielä mahdollista?