Senkin vaikea

”Eikös teillä ollu jotain sutinaa sen yhden yhteisen tuttavamme kanssa?”, kysyi ystävä tässä yksi päivä.

Olihan meillä. Treffailtiin muutaman kerran, kerran mm oltiin hänen luona ja katottiin leffaa. Sitten hän nukahti. Totesin itse, että en ole kovin väsynyt, joten lähdin kotiin. Täysin ilman draamaa, kiukuttelua tai edes ystävällismielistä huomauttelua. Ajattelin yksinkertaisesti vain että voin käyttää virkeysaikani muutenkin kuin katselemalla nukkuvaa ihmistä ja toisaalta hänkin saa rauhassa nukkua jos kerran nukuttaa.

Seuraavana päivänä yritin kysellä että nähtäiskö illalla, mutta hän vastasi, että ei varmaan kannata kun tunnun niin kovin vaikealta.

Mitenhän olisi helppo ihminen toiminut?