Sutinaa Helsingin kaduilla

Istuin raitiovaunussa yksi päivä. Toisella puolella käytävää istui mies, joka vilkuili minua vaivihkaa. Silleen vähän tarkemmin kuin ohimennen, mutta silti ”huomaamattomasti”. Kun nousin jäädäkseni pois, hän katsoi viimeisen kerran vähän pidempään (hymyilin muuten takaisin, kerrankin refleksit pelasi ajoissa!) ja alkoi vimmaisesti selata puhelimestaan OkCupidia. Arveli ehkä tietävänsä minut sieltä.

Onkohan tää merkki että pitäis sittenkin palata…

Näihin kuviin ja tunnelmiin tämän vuoden osalta. Olkaa ihmisiksi. Ensi vuonna selviää mm. täyttääkö tämä blogi ensin vuoden vai tuleeko 100 bloggausta täyteen.