Tunteiden vuoristorata

Yhteishaku meni ja pistin kaiken taas hetken mielijohteen piikkiin. Juuri nyt päätös tuntuu oikealta. En olisi halunnut valmistautua pääsykokeisiin samalla, kun fuksivuoden vaikeimmat kurssit olivat käynnissä, ja kesätyöt (noh, pikemminkin niiden olemattomuus) ahdisti. Yritän päivä kerrallaan tuudittautua ajatukseen siitä, ettei millään muulla kuin omalla onnellisuudella ole juurikaan väliä. Elämää on turha alkaa käsikirjoittamaan liian tarkasti.

Tunteet ailahtelee laidasta laitaan joka päivä ja välillä tuntuu että oma mielenterveys järkkyy. Pitkin vuotta oon ihmetellyt, miten on ollut niin vaikeaa myöntää että on vaikeaa. En ole myöntänyt sitä edes itselleni, vaikka sängystä nouseminenkin on aiheuttanut ahdistusta. Hyviä päiviä on harvassa, ne on ennemminkin niitä hyviä hetkiä päivän aikana, ennen kuin sulkeudun takaisin siihen kuoreen. Mainitsin ystävälle että on ollut nyt vähän vaikeampia päiviä, ja huomasin että toinen huolestui ihan tosissaan, ja kysyi että oliko kaikki varmasti hyvin. Aloin siinä sitten hiljalleen purkaa omia tuntemuksia, ja tajusin kuinka paljon olin padonnut tunteita sisälle. En ollut edes tajunnut, kuinka rumasti ajattelin itsestäni. Totuus valkeni, kun sanoin asiat ääneen ja ymmärsin ettei ajatuksissani ollut mitään järkeä. Päätin jättää kaikki rumat ajatukset siihen paikkaan, ja keskittyä luomaan omaa onnellisuutta.

Mitäs nyt sitten? Kesätöitä ei irronnut, joten sen kummempia suunnitelmia ei ole. Tarkoituksenani on suorittaa muutama kurssi kesällä, ja keskittyä rakentamaan sitä omaa hyvinvointia uudelleen. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, on sellainen olo ettei tarvitse stressata. Voin aidosti sanoa olevani juuri nyt onnellinen.

hyvinvointi opiskelu hyva-olo
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *