Tiedoksi: ehkäisy pettää!

Vielä jokin aika sitten pidin sikiämistäni tässä iässä ja kierukan kanssa jonkinlaisena enkeli Gabrielin ilmoitus -tyyppisenä uutiskynnyksen ylittävänä ihmeenä. Sitä suurempi on ollut hämmästykseni, kun yksikään kohtaamani neuvolantäti, lääkäri tai kätilö ei ole räpäyttänyt silmäänsäkään asialle. ”Jaa niin tämähän olikin kierukkavauva”, totesi viimekertainenkin. ”Kierukkavauva” – siis onko ehkäisyn pettäminen niin yleistä, että ammattilaisilla on sille ihan oma ilmauskin? Puhutaanko myös ”pillerivauvoista”ja ”kondomivauvoista”? Terveydenhuollon ammattilaisille ehkäisyn toimimattomuus tuntuu olevan arkipäivää.

Ja siitä huolimatta minulle ei kukaan ole puhunut tästä aiheesta koskaan mitään! Kun minulle laitettiin kierukka, sain jäädä siihen luuloon, että se on varma ehkäisy. Että se 98-99% ehkäisyteho tarkoittaa kuitenkin normaalilla naisella käytännössä sataa prosenttia. Ja kun käytin e-pillereitä (kammottavat sivuvaikutukset, en suosittele), annettiin ymmärtää, että ne 2% pillereitä syövistä naisista jotka tulivat raskaaksi, luultavasti vain unohtivat ottaa pillerin. Mutta nyt on totuus valjennut, ja se potkii vatsassani.

Tiesitkö sinä, että oikein käytetyt varmat päivät -testitikut saattavatkin olla paljon tehokkaampi ehkäisykeino kuin tyypilliseen tapaan käytetty kondomi (ehkäisyteho 85%)? Entä sen, että kuparikierukkaa käyttävistä naisista noin kaksi naista sadasta voi tulla vuoden käytön aikana raskaaksi? Tiesitkö, että on naisia (ehkä jopa noin joka sadas meistä), joilla hormonaalinen ehkäisy ei estäkään raskautta? Juu, enpä minäkään näitä ennen juuri miettinyt. Pitkään minäkin elin siinä harhaluulossa, että jos ehkäisee, ei tule raskaaksi.

Vasta kun 1-2% todennäköisyys oikein käytetyn ehkäisyn toimimattomuudesta osui omalle kohdalle, tajusin, että eihän se niin olekaan! Joka vuosi tuhannet naiset Suomessakin tulevat raskaaksi, vaikka ovat käyttäneet ehkäisyä ohjeen mukaan. Ja vielä useammat siksi, että kumppani on käyttänyt kondomia siten kuin sitä tilastojen mukaan ”tyypillisesti” käytetään, eli lähes oikein.

Epäreilua! Ja surullista: useimmat näistä yllätysraskauden kokevista joutuvat tilanteeseen, jossa on joko tehtävä abortti tai hyväksyttävä raskaus, synnytys ja äitiys, jota ei halunnut, johon ei ole valmistautunut ja jota fyysinen tai henkinen kunto eivät välttämättä kestä.

Vasta nyt olen tajunnut, että myös aborttikeskustelua värittää ajatus, jonka mukaan kaikki aborttiin hakeutuvat joko unohtivat ehkäistä tai sitten joutuivat suojaamattomaan yhdyntään tahtomattaan. Ehkäisyn tunnollinen käyttö sekä helppo ja halpa saatavuus ovat toki tärkeitä asioita, mutta sekään ei silti poista aborttien tarvetta. 59% Suomessa viime vuonna raskauden keskeytystä hakeneista naisista nimittäin ilmoitti käyttäneensä jotain ehkäisyä. Sanamuoto thl:n tilastossa tosiaan on ”ilmoitti käyttäneensä” – ikään kuin viranomaisetkaan eivät oikein uskoisi, että näin tosiaan on.

Ja kun aborttia sitten joutuu miettimään, putoaa terveyskeskuksessa jonkinlaiseen hiljaisuuden kuoppaan. Siinä missä jälkiehkäisypillereitä myydään käsikaupassa tuosta vain, onkin raskauden keskeytys muutamaa päivää tai viikkoa myöhemmin pitkällisiä konsultaatioita vaativa proseduuri, jonka kulku jäi ainakin itselleni arvoitukseksi. Ensimmäinen lääkäri, jonka positiivisen raskaustestin jälkeen kohtasin, lähetti minut Naistenklinikan päivystykseen sanoen: jos ultrassa todetaan normaali kohdunsisäinen raskaus, niin sitten vain varaamaan aikaa neuvolaan. Ei sanaakaan siitä toisesta vaihtoehdosta – vaikka kierukka oli yhä sisälläni ja täten selvästikään en ollut vapaaehtoisesti raskaana. Tiedä sitten, vaikuttiko muslimilääkärin uskonnollinen tausta asiaan… mutta ei saisi vaikuttaa! Oli kyse sitten lestadiolaisesta tai mistä vain ufouskovaisesta ammattihenkilöstä, lääketieteelliset vaihtoehdot olisi silti esiteltävä selkeästi. Liian usein kuulee tarinoita siitä, miten yllätysraskauden osuessa kohdalle ihminen ei kriisissään saakaan lääkäreiltä ja hoitajilta myötätuntoa tai edes asiallista kohtelua.

Naistenklinikan lääkärillä oli onneksi oikeat sanat hallussaan. ”Mihin ratkaisuun ikinä päädytkin, se on sinulle se oikea päätös.” Hänen painokas toteamuksensa kantoi läpi pohdintaprosessin. Mitään konkreettisia ohjeita abortin saamiseen en kuitenkaan häneltäkään saanut, enkä shokissani niitä ymmärtänyt edes kysyä. Jonkinlainen lentolehtinen aiheesta olisi tullut tarpeeseen!  Kun sitten vihdoin raskausviikon 9 alussa otin yhteyttä terveysaseman ajanvaraukseen selvittääkseni faktat, hoitajan pasmat menivät sekaisin jo sanasta raskaudenkeskeytys. Hän lupasi selvitellä asiaa ja soitti pian uudelleen: kuulemma minun olisi ensin tavattava hoitaja terveysasemalla, joka puolestaan voi varata minulle ajan lääkäriin, jonka antaman lausunnon jälkeen voin päästä toiselle lääkärille, joka niin parhaaksi katsoessaan määrää raskauden keskeytykseen tarvittavat lääkkeet – paitsi jos raskaus olisi ehtinyt edetä yli 10 viikkoiseksi, jolloin keskeytystä ei enää voisi hoitaa lääkkeillä, vaan minun täytyisi mennä kaavintaan. Hoitaja ei osannut sanoa, kauanko prosessissa menisi. Varmaankin kauemmin kuin viikko.

No, minun kohdallani pohdinnat päätyivät siihen, että raskaus sai jatkua. Mutta kaikkien niiden vuoksi, joiden tilanne on toinen, olen erittäin iloinen viime aikojen kehityksestä: lakiehdotus abortin saamisen helpottamiseksi nimittäin etenee hyvää vauhtia ja on jo läpäissyt valiokunnan äänestyksen. (Niiden viiden kohduttoman julmurin, jotka valiokunnassa äänestivät muutosta vastaan, soisin lukevan tämän aiemman postaukseni aborttilainsäädännöstä.) Jos ja kun lakimuutos tulee voimaan, jatkossa yhden lääkärin lausunto ja naisen oma tahto riittävät myös Suomessa raskauden keskeyttämisen perusteiksi. Vihdoin!

Mutta tämä edistysaskelkaan ei muuta sitä tosiasiaa, että ehkäisy ei valitettavasti aina toimi. Itse olen ihmetellyt, mitä minä ja mieheni teemme tämän raskauden jälkeen, kun kaikki keinot on jo kokeiltu. Mihin tässä enää uskaltaa luottaa? Oma ehkäisysuosikkini oli opiskeluaikoina käyttämäni Persona-testilaite, joka näytti varmat päivät aamuvirtsasta testattuna. Täysin sivuvaikutuksetonta ja kivutonta! Ja kondomi huolehti ehkäisystä epävarmoina päivinä. Enää en tosin uskaltaisi luottaa näihinkään… ja sitä paitsi Persona-testiliuskojen myynti lopetettiin Suomessa jo yli kymmenen vuotta sitten (jonka tuloksena muuten esikoiseni sai alkunsa hieman suunniteltua aikaisemmin, kun luulin muistavani kierron ulkoa. Hah!)

Mieheni on onneksi halukas kantamaan kortensa kekoon ja menemään sterilisaatioon. Miehen sterilisaatio on suhteellisen simppeli proseduuri (verrattuna naisen sterilisaatioon), eikä sillä pitäisi olla haittoja tai sivuvaikutuksia. Silti huomaan parinkymmenen vuoden aivopesun tehneen tehtävänsä: jokin pieni ääni minussa yrittää nalkuttaa, että ehkäisy on minun tehtäväni. Ei kai nyt miehen sukuelimiin voi kajota! Kauheaa, jos tuleekin joku komplikaatio! Sitten kuitenkin muistan, minkälaisia asioita ja riskejä sitä itse on elämänsä aikana kantanut kontollaan meidän molempien seksielämän ja lisääntymisen vuoksi: kuukautiskivut ja kierukan aiheuttamat kuukautistulvat, ehkäisyhormonien tuottamat masennuskaudet ja veritulppariskit (ja muutama kymmenen muuta ikävää mahdollista sivuvaikutusta), kierukan laitot ja pois otot (joskus kahden lääkärin ja pihtien voimin), kaikenmaailman virtsatietulehdukset liian aktiivisen seksielämän tuloksena (tosin harvemmin nykyään), puhumattakaan raskausvaivoista, keskenmenoista, synnytyksistä, repeämistä ja erkaumista…

Yhtäkkiä se miehen sterilisaatio alkoikin tuntua oikein hyvältä ja kohtuulliselta vaihtoehdolta.