Nimiäiset

Missä on taivas, kysyt minulta, lapseni – viisaat sanovat meille, että se on syntymän ja kuoleman rajojen tuolla puolen eikä siellä ole päivää eikä yötä; se ei ole tästä maailmasta.

Mutta runoilijasi tietää, että taivas kaipaa ikuisesti aikaa ja paikkaa, että se jatkuvasti pyrkii syntymään maan hedelmälliseen tomuun. Sen toive on täyttynyt sinun suloisessa olemuksessasi, lapseni, sinun sykkivässä sydämessäsi.

Meri lyö iloisesti rumpujaan, kukat nousevat varpailleen, sinua suudellakseen. Sillä taivas on syntynyt sinussa, äiti maan syleilyssä.

(Rabindranath Tagore, kokoelmasta Rakkauden laulu)

Oli aivan ihanaa, kun suku kokoontui aurinkoisena pakkaspäivänä kotiimme vauvan ympärille. Nimiäiset ovat suloinen juhla. Niiden järjestäminen vaati kuitenkin hiukan ohjelman suunnittelua ja harjoittelua, tarjoilujen hankintaa, astioiden lainaamista, koristelua ja kattamista sekä (ainakin meillä) kahden päivän siivousurakan. Huh! Onneksi meillä sattuu tällä kertaa olemaan auvoisa vauveli, joten järjestelyihin riitti aikaa ja jaksamista ja tarjoiluihin saimme myös apua.

Aiheuttamastaan hämmingistä onnellisen tietämätön pieni päivänsankari killisteli juhlien aluksi sitterissään kaiken keskellä, ja sitten vanhempien ja kummien syleissä. Ohjelma oli kaunis mutta lyhyt, ja se ehdittiin vetää lähes kokonaan läpi ennenkuin vauvan hyvä tuuli vaihtui uni/nälkäkitinäksi. Sitten seurusteltiin vapaasti, lapset poukkoilivat ympäriinsä ja aikuiset kittasivat yhä uusia kahvikupillisia.

Meillä nimiäisten ohjelmaan kuului klassista pianonsoittoa, runonlausuntaa (yllä oleva Tagoren teksti sekä Aale Tynnin runo ”Jokeltava lapsi” kokoelmasta Soiva metsä), vanhempien puhe ja nimenjulistus ja kummin pieni puheenvuoro. Vapaamuotoisessa puheessa kerroimme mm. nimien valinnasta ja niiden merkityksistä. Seremonian lopuksi soitimme nauhalta Johanna Kurkelan esittämän biisin Ainutlaatuinen, jonka aikana vauva teki tervehdyskierroksen kummien syleissä ja kaikkien vieraiden luona. Aiemmissa nimiäisissä meillä on esitetty myös ainakin Ihme ja kumma, Lounatuulen laulu ja Lintu, mutta tällä kertaa ei ollut innokkaita laulajia paikalla. Itkin valtoimenaan liikutuksesta suunnitellessani ohjelmaa, joten itse juhlassa ei sitten tarvinnut enää kyynelehtiä. Millaisen määrän iloa, rakkautta ja lempeyttä tämä vauva onkaan perheeseemme tuonut! Tämä juhla vain korosti sitä.

Nimiäiset olivat meille hyvä syy kutsua kotiimme iso määrä perhettä ja lähisukua. Aikuisia pääsi paikalle parikymmentä ja lapsia kymmenen. Koti pullisteli, mutta sopu sijaa antoi – kummisetä pisteli puku päällä kakkua kolmivuotiaan sängyssä löhöten ja lapset pitivät piknikkiä lastenhuoneen lattialla, vanhemmat pääsivät sohville ja pöytien ääreen ja osa hyöri porukoiden välillä kahvikuppi kädessä.

Oi onnea. Kiitos.