Äidin oma koti

Talo on vaaleansininen ja kaunis. Veräjähissi vie neljänteen kerrokseen. Avaan oven ja astun omaan hiljaiseen pesääni.

Täällä kukaan ei tarvitse minulta mitään. Tila on sanaton ja vapaa. Kalusteita on minimaallisesti: patja, tuoli ja pari pöytätasoa. Mikään ei hälise, pörise eikä hurise, sillä sähköjäkään ei ole (hankin ne vasta, kun luonnonvalo ei enää riitä ja alan kaivata lämmintä ruokaa). Astiat ja liinavaatteet ovat niitä kauniita perittyjä, joita en lasten kanssa uskalla käyttää. Asettelen ikkunalaudalle lasiomenan ja käteen keramiikkasydämen, ja sitten vain nautin siitä, miten asiat ovat.

Tutustun itseeni uudelleen. Muistelen, mitä on ihmisyys ja ihmisenä oleminen – ai niin, jotakin muutakin kuin äitiyttä ja puolisona olemista. Ahdas arjen panssari rapisee päältäni, ja huikaisevat ihmisyyden ja olemassaolon mahdollisuudet alkavat taas pikkuhiljaa avautua.

Mielen syöverit ja mielen rauha. Yhteys olemassaoloon. Sielu? Puut ja kalliot, linnut. Maalaaminen. Sivellin, paperi, vesiväri. Kiireetön kävely jonnekin, missä minua ei odoteta. Varpaiden huljutus merivedessä. Se tunne, kun kenenkään toisen henki ja turvallisuus ei juuri nyt ole vastuullani. Katselen patjalla istuen käsiäni ja jalkojani. Tällainen keho ja ihminen. Venyttelen, hengittelen, juon mehua. Kukaan ei keskeytä.

Tarvitsen tuota kaikkea ja tarvitsen sitä paljon, muuten minusta tulee joku tuntematon, kärttyisä akka.

Oma koti on herkän ihmisen pelastusrengas perhearjen keskellä. Tasapaino on kaiken avain: pelkkä yksin oleminen ei minulle elämässä riitä, sillä tulee yksinäinen olo, mutta pelkkä perheen kanssa oleminen ei myöskään sovi, sillä se on aivan liian väsyttävää. Kun olen viettänyt omassa asunnossani päivän tai pari, on taas hyvä palata lasten luo.  Parasta on tieto siitä, että tämä ei ollut yksittäinen irtiotto, vaan osa elämääni: viikon kuluttua pääsen hiljaisuuteen taas.

Tällaiseksi siis muodostuu meidän perheemme kahden kodin arki: vietän omalla asunnollani yön tai pari viikossa, ja samoin tekee mieheni. Yhteiselo yhteisessä kodissa sujuu kuten ennenkin, mutta eroaikeet on toistaiseksi unohdettu. Ihan hyvä näin.