Helsinki hyvin nukutun yön jälkeen
Viisi tuntia unta putkeen tekee ihmeitä! Varsinkin kun sen päälle saa vielä pari puolentoista tunnin unipätkää. Sain siis pitkästä aikaa kunnollisen kahdeksan tunnin yöunen, joka onnistui nukkumalla esikoisen huoneessa, jonne vauvan heräily ei kuulu (tosin keskimmäinen lapsi änkesi viereeni nukkumaan aamuyöstä). Mies nukkuu yleensä yönsä rauhassa olohuoneessa (koska kaksi väsynyttä aikuista perheessä on liikaa), mutta parin viikon välein hän hoitaa jonakin viikonloppuyönä vauvan yörauhoittelut ja syötöt, jotta saan vuorostani nukkua. Sen ansiosta en ole vielä päätynyt suljetulle osastolle tai kävellyt esim. aivosumussa auton alle, vaikka vauva heräilee usein.
Nukkumisesta piristyneenä tuntui pitkästä aikaa siltä, että huvittaa tehdä jotakin. Sää oli kesäinen, joten päätimme pienempien lasten kanssa leikkiä kesälauantaita ja lähteä keskustaan jätskille. Letitin lapsosen tukan ja puin itselleni oikein mekon päälle! Mieskin tuoksahti mukavasti aftershavelta eikä vauvan puklulta.
Helsingin kantakaupungista minulle läheisiä kaupunginosia ovat Kallio-Vallilan alue, Töölö ja Kruununhaka. Siellä on kahdessakymmenessä vuodessa kertynyt muistoja joka kulmalle: Kalliossa on asuttu, humalluttu ja rakastuttu,Vallilassa tehty töitä ja harrastettu, Kruununhaassa opiskeltu ja ystävystytty, Töölössä kahviteltu ja treffailtu, ja tietenkin käyty synnyttämässä lapsia Naistenklinikalla. Näissä kaupunginosissa on aina asunut ystäviä, ja äitini synnyinkotikin, pieni 18 neliön yksiö, sijoittuu seuduille.
Sen sijaan eteläinen kantakaupunki on aina hieman eksoottinen, kuin pieni ulkomaanvisiitti. Kaartinkaupunki, Ullanlinna, Punavuori ja Eira ovat minulle paikka, jossa ei eletä, vaan jossa vieraillaan. Noiden kaupunginosien asukkailla on upouuden näköisiä trendikkäitä vaatteita, hienoja käsilaukkuja, kiiltäviä kampauksia, ja kun Ullanlinnalainen pukeutuu urheilullisen rennosti, tarkoittaa se tiukkoja trikoita, hohtavan valkoisia lenkkareita ja koko komeuden päälle vedettyä asiallista beessiä bleiseriä. (Tätä tyyliä todistin lauantaina kahdesti – lienee jokin Tukholmalainen heijastuma, jonka vaikutuspiiri ulottuu Suomen mantereella vain etelärannikon eteläisinpiin kortteleihin?)
On ihanaa, että omassa kaupungissa on jotakin erilaista nähtävää kuin oma elämäni. Tällä kertaa lähiökaravaanimme vaunuineen aloitti retken Esplanadilta, missä parkkeerasimme nurmikolle pikniköimään. Fat Ramenista matkan varrelta ostettuja nuudeleita ryystäessä oli kiva katsella elämänmenoa. Kesäruuhka on takana, mutta paljon näytti silti olevan turisteja liikkeellä, ehkä jonkin urheilutapahtumien puitteissa. Lehmusten välistä siivilöityi valoa, tarjoilijat kulkivat kahviloiden pöytien väleissä, katkeamaton autojono liikkui hitaasti eteenpäin, ja jokin täyteläinen kesän tuoksu leijui ilmassa.
Lapset olivat kiltisti ja rauhallisesti! Ohikulkijat hymyilivät idylliselle näylle (haha, tietäisivätpä vain). Katselin kadulle, siristin silmiäni ja hetken kuvittelin olevani Pariisissa. Join kahvin ja nautin. Lapsi kiipeili puussa ja halusi mennä katselemaan suihkulähdettä. Lähde Espan lavan vierellä oli kaunis, ja aina sen nähdessäni jotenkin yllätyn sen olemassaolosta: niin harvoin ohikulkiessaan edes noteeraa koko suihkulähdettä, veden kauneutta ja sitä suloisuutta, jonka kuvanveistäjä on veistokseen vanginnut. Valokuvaa en tullut ottaneeksi – siellähän se aina on, jos huvittaa nähdä, vuosikymmenestä ja -sadasta toiseen.
Jätskien jälkeen jatkoimme Kauppatorille päin, katselimme merelle: vielä niin sininen ja vapaa, ei tietoakaan syksyn tummuudesta. Kävelimme korttelien välistä kohti Johanneksen kirkkoa ja parkkeerasimme kirkon takaiseen leikkipuistoon. Istuimme portailla auringossa, vierellä tuoksuivat ruusupensaan kypsät marjat ja nokkoset. Korkkasin siiderin, mies oluen, ja jonkinlainen rentous laskeutui. Ai niin, kesä, ja tällaistakin se voi olla.
Kävelimme ihmeen hiljaisten kortteleiden välistä Viiskulmaan, haistoimmme Punavuoren tunnelman mutta päätimme lähteä kotiin päin hyvän sään aikana. Hyppäsimme bussiin, lapset nukahtivat syliin ja vaunuun. Kiva päivä.
