Kaukokaipuu osa 2: Argentiina

Raskaana olevan ja rahattoman perheenäidin syksyiset sohvamatkat osa 2 kohdistuu Latinalaiseen Amerikkaan.

Ah, Argentiina! Sydämeni sykkii monelle paikalle maailmalla, mutta isohko osa aorttakammiotani on omistettu Argentiinalle. Maa on sitä ja tätä kuten minäkin: vastakohtia, intohimoja, hiljaisuutta, kuumuutta, jäätä, tanssia, musiikkia, luovuutta, suruja, iloja, avoimuutta ja edistystä, vanhoja perinteitä, Eurooppaa, Amerikkaa, aina vaeltavia kulkureita ja ikuisesti kodin, uskon ja jalkapallojoukkueen nimeen vannovia perheitä. Vuoristoja, tropiikkia, merta ja aavaa tyhjää pampaa.

Iguazun putoukset Argentiinassa, Brasilian puolelta nähtynä.

Me lähdimme aikanaan Argentiinaan tammikuun lopulla ja viivyimme kuusi viikkoa. Opiskelimme alkeiskurssin verran espanjaa, saimme asuntomme vuokrattua osaksi aikaa ja otimme töistä lomaa ja palkatonta vapaata. Lapsia ei vielä ollut, joten reppureissaaminen oli helppoa. Sen kuin vain hyppäsi Buenos Airesiin vievään koneeseen ja perillä alkoi ihmetellä maailmaa. Ah!

Liikuimme Argentiinan loputtomilla tasangoilla yhteensä pari tuhatta kilometriä busseilla, joiden mukavilla penkeillä saattoi nukkua ja joissa tarjoiltiin pientä evästä ja juotavaa. Viivyimme vähintään viikon jokaisessa kohteessa, Buenos Airesissa kaksi. Espanol Uno & Dos -kurssien oppien avulla onnistuimme paitsi selviytymään reissussa, myös hieman tutustumaan paikallisiin ihmisiin. Argentiinalaiset ovat helposti lähestyttävää porukkaa, vaikka kieltä osaisi vain vähän.

La Bocan kaupunginosa on aikanaan saanut värinsä, kun siirtolaiset maalasivat talonsa laivanmaalauksesta ylijääneillä väreillä. Nykyään se on Buenos Airesin suurin turistirysä.

Argentiinan pääkaupunki Buenos Aires on ihanasti Etelä-Amerikkalainen, mutta kuitenkin eurooppalaiselle helppo kaupunki olla ja liikkua. Verkkokalvoille piirtyivät kirkkaat värit ja katutaide, iholle aurinko ja lämpö, korviin kaupungin ja reippaiden mielenosoitusten äänet mutta myös rannikon luonnonpuiston linnunlaulu. Recoletan hautausmaa Eva Peronin monumentteineen ja lukuisine kissoineen oli rauhallinen kohde. Palermo Viejon ja San Telmon kaupunginosien tunnelma, pikku putiikit ja ravintolat olivat suosikkejamme. Makumaailmat ovat kaikkialla maassa melko lihapainotteisia, mutta maissipiiraat ja italialaissiirtolaisten perintöä olevat pizza margharitat pelastivat monesti kasvissyöjän päivän!

Buenos Airesista käsin teimme muutaman yön retken lähistölle paikallisten suosimiin rantakohteisiin ja piipahdimme laivalla Uruguayn puolella. Ja tietysti kävimme myös tangotunnilla, missä kävi selväksi,että suomalaisella ”pitkä, lyhyt-lyhyt” -satumaatangoaskelluksella on hyvin vähän yhteistä tuiman ja tulisen argentiinalaisen tangotaiteen kanssa.

Katusoittajiakin yleisempiä olivat katutanssijat – lajina tietenkin tango.

Buenos Airesista matkustimme maan pohjoisimpaan ja lämpimimpään kolkkaan. Viivyimme viikon verran pienessä kylässä Iguazulla Argentiinan ja Brasilian rajalla. Juttelimme kadulla koruja myyvien artesaanien kanssa ja aistimme tropiikkia ja kuuluisien vesiputousten läheisyyttä. Piipahdimme myös Brasilian puolella ihailemassa maisemia.

Iguazun vesiputoukset ovat kerran elämässä -kohde, jota on turha yrittää kuvailla sanoin. Kuljimme ihania trooppisia kävelypolkuja veden kohina korvissa, ja loppuhuipennuksena eteen avautui suoraan alas jokeen putoava valtava vesimassa. Putouksia pääsi ihailemaan myös alaperspektiivistä veneen kyydissä. Miten ihanaa tulla tuollaisen luonnonihmeen roiskeiden kastelemaksi!

Argentiinan puolella putousten vesi on kosketusetäisyydellä ja pieni ihminen tuntee nahoissaan luonnon hurjan kauneuden.

Pohjoisesta matkustimme kohti Andien vuoristoa. Päädyimme sympaattiseen Saltan kaupunkiin, jonka pysähtyneessä vuoristotunnelmassa viihdyimme hyvin. Teimme myös opastetun retken Andien suureen hiljaisuuteen.

Chiliä kuivumassa.

Saltasta matkustimme historiallisen Cordoban yliopistokaupungin kautta alas kohti Patagoniaa. Majapaikaksemme valikoitui Puerto Madryn, monien muidenkin luontoretkeilijöiden ja valasbongarien tukikohta Patagonian pohjoispäässä. Aivan etelään, jäätiköille asti emme edes yrittäneet – bussimatkat pitkulaisessa maassa olivat sen verran puuduttavia. Meille oli ihmettä kerrakseen jo siinä pingviinilaumassa, joka asusteli Puerto Madrynin lähistöllä, samoin kuin valtavissa merileijonissa, joita pääsimme seurailemaan rantatöyräiltä.

Magellanin pingviinit asustavat Puerto Madrynissä.
Tasankoa Argentiinassa riittää silmänkantamattomiin.

Kun reilun kuukauden kuluttua palasimme Buenos Airesiin, meihin oli jo tarttunut argentiinalainen tapa lausua espanjaa ja jonkinlaista ymmärrystä valtavan maan mittasuhteista. Elelimme Palermo Sohossa vielä viikon verran ilman paineita nähdä mitään erityistä – matkailua, josta nautin suuresti.

Mitä opin?

Sen, miten vapauttavaa on matkustaa maassa, jonka kieltä ymmärtää vain vähän. Ei  mitään väliä, mitä lehtien otsikot yrittävät kirkua tai  mitä ärsyttävää äijäläppää viereisissä kahvipöydissä suolletaan – minulla on oma rauhani! Juuri tuota vapautta sanoista olen etsinyt monilta matkoiltani. On vain elämä, joka sykkii kaikkialla ympärilläni, selittämättömänä.

Toisaalta aina kun käyn jossain, tulevat siitä maasta myöhemmin lukemani uutiset jotenkin todemmiksi mielessäni. Koko Latinalainen Amerikka on ehkä taloudeltaan epävakaa, oikeuslaitos ja politiikot kärsivät uskottavuuspulasta, macho-kulttuuri jyllää ja elintärkeää luontoa tuhotaan karjan ruuan kasvatuksen tieltä. Mutta se ei ole koko totuus. Suurin osa argentiinalaisista elää ihan tavallista, hyvää elämää maassa, joka on Etelä-Amerikan maista yksi vakaimpia ja vauraimpia – maassa joka ei ole milloinkaan pelännyt radikaalejakaan uudistuksia, oli kyse sitten Peronistien sosiaalisesta ohjelmasta,rajojen avaamisesta siirtolaisille, kannabiksen laillistamisesta tai aborttioikeuden turvaamisesta.

Ja mikä rikkaus on päästä valitsemaan omassa maassaan niin monipuolisista vaihtoehdoista asuinpaikan ja elämäntyylin suhteen! Viininviljelyä Mendozassa vai espanjalaistyylistä kaupunkielämää Cordobassa? Talvista elämänmenoa jäätiköillä vai rennompaa oleilua tropiikissa? Ah, en ihmettele, että suuri osa argentiinalaisista matkustelee koko elämänsä lähinnä vain omassa maassaan.

kulttuuri matkat oma-elama
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *