Kohtutulehdus

Haha, juuri kun uskaltauduin iloitsemaan avoimesti onnellisista ajoista, iski tietenkin seuraava pikku koettelemus. Olikin liian hyvää ollakseen totta, että kaikki perheenjäsenet olivat pysyneet terveenä monta viikkoa putkeen!

Olin hiukan ihmetellyt, kun synnytyksen jälkivuoto ei ollut vielä puolentoista kuukauden jälkeenkään kokonaan loppunut: välillä se jo tuntui ehtyneen lähes kokonaan, mutta sitten alkoi taas. Kun vuoto viikonloppuna vain yltyi ja alavatsa ja alaselkäkin alkoivat tuntua hiukan aristavilta, varasin maanantaille lääkäriajan. Ja kohtutulehdushan se. Yleinen vaiva ja hoidettavissa antibiooteilla, paitsi jos kohtuun verenvuodosta ja antibioottihoidosta huolimatta jää tulehtunutta raskausmateriaalia, joka pitää poistaa sairaalassa.

Onneksi pääsin nopeasti lääkäriin, eikä tarvinnut ihmetellä asiaa sen pidempään. Nyt sitten vedän kahta antibioottia päällekkäin, ja sen verran tujut ovat mömmöt, että ensimmäisinä päivinä sivuoireena tuntui huimausta ja väsymys oli kova.

Raskaus ei ole sairaus, joku neropatti sanoi joskus. Mutta unohti lisätä, että raskaus ja synnytys altistavat kaikenkarvaisille sairauksille ja hoitamattomana joskus jopa hengenvaarallisille tiloille. Oma raskauteni ja synnytykseni meni tällä kertaa kohtalaisen vähillä vaivoilla: settiin kuului ”vain” kolme kuukautta kestänyt pahoinvoiva olo, yleisväsymystä, alaselän pientä vaivaa, ummetusta, peräpukamia ja hormonaalinen mielialan lasku sekä kuuden tunnin synnytys, joka sujui ilman komplikaatioita. Ei siis esim. hypermeesiä, raskausmyrkytystä, raskausdiabetesta, viikkojen vuodelepoa vaativia supisteluja tai liitoskipuja, ei rintatulehdusta, baby bluesia, suuria vaikeuksia ja tuskia synnytyksessä tai edes tikkejä haaroväliin. Ja se tietysti olikin aivan liian hyvää ollakseen totta! Aina tulee jotain.

Parikymmentä vuotta lähipiirin raskauksia, keskenmenoja, hedelmöityshoitoja ja synnytyksiä seuranneena sitä on nähnyt melkoisen kirjon erilaisia vaivoja, sairauksia, suruja ja vammoja, joita raskaudet, synnytykset ja toisaalta ehkäisy naisille aiheuttavat. Kannamme melkoista taakkaa ja vastuuta koko ihmiskunnan synnyttämisestä. Mutta vastuun mukana tulee onneksi nykypäivänä myös oikeus päättää lasten lukumäärästä ja oikeus yrittää hankkia lapsi vaikka yksin. Myös synnyttäneen äidin velvollisuus olla imeväisen ensisijainen vanhempi on toisaalta myös oikeus.

Vaikka koko tämä härdelli raskauden alusta imetyksen loppuun on joka kerta täynnä terveysriskejä, on se Suomessa onneksi silti mahdollisimman turvallista, joskaan ei aina mukavaa. Nuorempana toivoin, että mies voisi synnyttää ainakin toisen lapsen puolestani, mutta vähitellen olen – pakon edessä – oppinut ajattelemaan toisin. Kaikenmaailman vuodoista ja vaivoista huolimatta on kuitenkin aika hienoa olla synnyttävä ihminen.

(Helppo sanoa nyt, kun tämä oli saletisti viimeinen kerta!)