Oma tahto

On kulunut jo useampi päivä siitä, kun USA:n osavaltioden katastrofaaliset aborttikiellot tulivat todeksi, mutta raivoni ei vain laannu. Tahtoisin henkilökohtaisesti ottaa puhutteluun jokaisen noista uskonnollisista idiooteista, joka uskottelee pelastavansa elämiä, vaikka todellisuudessa tuhoaa niitä ja aiheuttaa silmitöntä kärsimystä. Raskaushormoneilla saattaa olla osuutta raivooni.

Kun itse tulin raskaaksi täysin yllättäen kierukkaehkäisystä huolimatta, minulla oli koko raskauden ensimmäinen kolmannes aikaa punnita kaikki fyysiset ja mentaaliset riskit ja tehdä päätös siitä, annanko kehoni tähän tarkoitukseen vai en. Aikaa oli 12 viikkoa (tosin minun tapauksessani raskauden toteamisen jälkeen enää 6 viikkoa), joiden aikana raskauden keskeytys ei tuota minkäänlaista kärsimystä aistittomalle ja aivottomalle alkiolle. Minulla oli oikeus lääketieteelliseen hoitoon vakavassa terveydellisessä tilanteessa.

Tämä oikeus on nyt viety miljoonilta ihmisiltä USA:ssa. He joutuvat olemaan raskaana ja synnyttämään lain pakottamana ja vastoin tahtoaan. He joutuvat tekemään laittomia abortteja, joiden seurauksena vankilat täyttyvät tytöistä, naisista ja perheenäideistä, joilla ei ollut muuta vaihtoehtoa. Osa puoskariabortin tehneistä kuolee tai vammautuu. Moni joutuu luopumaan elämänsuunnitelmistaan joutuessaan äidiksi maassa, jossa ei ole ilmaista terveydenhuoltoa, ei palkallisia äitiyslomia, ei kunnallista päivähoitoa, ei ilmaista koulutusta lapsille, eikä juuri muutakaan tukea vanhemmuuteen. Osa joutuu riskeeraamaan henkensä ja terveytensä vaarallisissa riskiraskauksissa, joita ei saa keskeyttää. Päihderiippuvaiset äidit joutuvat synnyttämään riippuvuuden vammauttamia lapsia. Mielenterveysongelmaiset, kodittomat, väkivaltaisissa suhteissa elävät tai hyvin nuoret ja kypsymättömät äidit joutuvat tilanteen eteen, jossa on joko traumaattisesti luovuttava synnyttämästään lapsesta, mitä moni ei ymmärrettävästi kykene tekemään, tai yritettävä huolehtia hänestä, jolloin kärsijänä on lapsi ja valmiiksi ylikuormitettu lastensuojelujärjestelmä. Jotkut äidit joutuvat synnyttämään vaikeasti vammaisen vauvan ja sitten katsomaan, miten tämä kärsii ja kuolee. Mikä pöyristyttävintä, moni joutuu kantamaan ja synnyttämään raiskaajansa lapsen. Vaikka jotkut abortin kieltäneet osavaltiot hyväksyvät abortin raiskauksen ja insestin seurauksena, on raiskaus usein mahdotonta todistaa tai ilmoittaa poliisille, etenkin jos väkivallan tekijä on oma puoliso.

Ja kaiken tämän jälkeen iloinen abortinvastustaja toteaa tämän olleen hieno päätös: ”tämä tarkoittaa lisää rattaita kaduilla, lisää nappulaliigan pelejä, lisää onnellisia perheitä!” hehkutteli eräskin Washington Postissa. Tämä typeryys tyrmistyttää minua eniten. Ehkä pahinta eivät olekaan poliitikot, jotka häikäilemättömästi ovat käyttäneet aborttikysymystä kalastellakseen ääniä päästäkseen senaattiin ja kongressiin käyttämään taloudellista valtaa. Ehkä pahinta ovatkin hyväntahtoiset hölmöt, jotka ovat liian laiskoja ajatellakseen omaa tilannettaan, omaa elämänkatsomustaan ja omaa Raamattuaan pidemmälle. Typeryydestä seuraa usein pahinta julmuutta.

Näyttää siltä, että USA:ssa ei todellisuudessa olekaan mitään halua oikeasti vähentää aborttien tai äitien kuolleisuuden määrää, vaan ainoa tavoite on rankaista aborttia tarvitsevia naisia mahdollisimman ankarasti, jotta uskonnolliset republikaaniäänestäjät pysyvät tyytyväisinä. Niissä maissa, joissa aborttiluku on pienin, on nimittäin käytössä laillinen ja turvallinen abortti, luonnontieteeseen ja yksilön itsemääräämisoikeuteen perustuva seksuaalikasvatus, ja ilmainen tai edullisesti saatavilla oleva ehkäisy. Suurimmat aborttiluvut ovat maissa, joissa abortit tehdään laittomasti puoskaroiden, seksuaalikasvatus on uskonnollista tai sitä ei ole, ja ehkäisy ei ole kaikkien ulottuvilla. Tällainen maa on nykyajan USA. Tai siis puolet siitä: puolet osavaltiosta on, luojan kiitos, säästynyt uskonnolliselta redneck-fundamentalismilta ja turvaa jatkossakin turvalliset abortit kansalaisilleen.

Kaiken kaikkiaan näen abortin eväämisen yhtenä fyysisen ja henkisen kidutuksen muotona. Tämän näkemyksen aborttikiellosta kidutuksena jakaa myös Amnesty International. Yhtä törkeää lainkäyttöä toiseen suuntaan ovat toisaalta esim. Kiinassa käytössä olleet pakkoabortit. Valinnan täytyy kuulua naiselle, ainakin raskauden ensimmäisellä kolmanneksella, kun alkio on selkeästi vain elimistön biologisesti luoma potentiaalinen rakenne eikä vielä voida puhua aistivan ja tuntevan eliön oikeuksista elämään (näillä viikoilla luonnostaankin joka viides raskaus päättyy keskenmenoon ja samoilla viikoilla tehdään myös 90% aborteista, siis lähes kaikki paitsi sikiön vaikeista epämuodostumista tai äidin hengenvaarasta johtuvat). Sikiövaiheessa viikolta 13 alkaen itselleni hellämielisenä kasvissyöjänä ja tunneihmisenä olisi vaikeaa enää keskeyttää raskautta kuin pakottavassa tilanteessa, sillä silloin sikiö alkaa olla jo nisäkäsmäinen, jollain tavalla aistiva olento. Ymmärrän kuitenkin kaikenlaiset näkemykset tästä aiheesta ja puolustan sitä, että jokainen raskaana oleva saa toimia oman elämänkatsomuksensa mukaan.

Suomessa aborttilakia uudistetaan eduskunnassa parhaillaan siten, että abortin saaminen on tulevaisuudessa toivottavasti entistä helpompaa ja vähemmän häpeällistä, ja toivottavasti myös kivun suhteen paremmin hoidettua. Vaikka Suomessa naisten aborttioikeudet eivät tällä hetkellä ole uhattuna, on hyvä muistaa, että mikään ei ole ikuista, eivät varsinkaan ihmisoikeudet. Äänestäminen ja oman äänen käyttö on siis edelleen todella tärkeä asia. Tällä hetkellä olen todella surullinen kaikkien niiden yhdysvaltalaisten naisten puolesta,jotka juuri nyt ovat hirveässä pulassa. Samalla olen iloinen, että Latinalainen Amerikka ja moni muu maa on viime vuosina kulkenut inhimillisempään ja naisia kunnioittavmpaan suuntaan ja laillistanut abortin. Myös USA:ssa parhaillaan jylläävän hulluuden on tultava joskus päätökseensä, onhan enemmistö maan kansalaisista aborttioikeuden kannattajia. Odotankin, että marraskuun välivaaleissa Yhdysvaltojen kartta muuttuu sinisemmäksi: demokraatit ovat nyt saaneet aborttioikeiuden puolustamisesta samantyyppisen nukkuvia äänestäjiä herättelevän aseen kuin sen vastustaminen tähän asti oli republikaaneille.

Minä en tiedä, onko oikein vai väärin tuoda taas yksi sieluparka osaksi tätä outoa ihmiskuntaa, joka käyttäytyy niin kummallisilla tavoilla ja on lisäksi suuntaamassa päättäväisesti kohti kaiken elämän tuhoavaa ilmastokatastrofia. Mutta minulla oli valinnanvapaus, ja tämä lapsi tulee tietämään, että hän ei ollut vain vahinko, jota meidän pitää sietää, vaan joku, jonka todella halusin sisälläni kasvattaa, synnyttää ja rakastaa. Joka tapauksessa, koska nyt kannan sisälläni uutta elämää, yhdessä suhteessa itselläni ei ole valinnanvaraa: on vain pakko uskoa, että maailma muuttuu vielä paremmaksi.

Jos haluat tehdä oman pienen osuutesi myös Yhdysvaltojen tilanteen hyväksi, voit vedota USA:n osavaltioden kuvernööreihin Amnestyn kautta täällä